Ingrediens
Boswellia serrata on intialainen puu, jonka kuoresta kerättyä pihkaa on poltettu suitsukkeena tuhansien vuosien ajan. Suomessa laji tunnetaan usein nimellä intialainen suitsukepuu, ja juuri suitsuke on tehnyt siitä tunnetun kaikkialla maailmassa. Puu itse jää helposti pihkan varjoon, vaikka se on kuivien metsien sitkeä laji ja kuuluu kasvitieteellisesti kiinnostavaan sukuun. Tässä artikkelissa käydään läpi, millainen puu Boswellia serrata on, missä se kasvaa, miten pihka kerätään käsityönä, mitä suitsukkeen pitkä kauppahistoria kertoo, miten intialainen laji eroaa arabialaisesta Boswellia sacrasta ja millaisessa tilassa suvun puut ovat nykyään.
Millainen puu Boswellia serrata on?
Boswellia serrata (Roxb. ex Colebr.) kuuluu Burseraceae-heimoon. Se on keskikokoinen, lehtensä pudottava puu, joka kasvaa tavallisesti 9–15 metrin korkuiseksi. Runko on usein lyhyt, noin 3–5 metriä, mutta tiheässä metsikössä se voi olla selvästi pidempi. Latvus on kevyt ja leveä, ja oksat riippuvat loivasti alaspäin.
Lajinimi serrata tulee latinan sanasta serra, saha, ja viittaa lehtilapojen sahalaitaisiin reunoihin. Suvun nimi Boswellia puolestaan on annettu 1800-luvun alussa, kun laji kuvattiin tieteelle Intiassa. Boswellia-suvussa on nykyisten tulkintojen mukaan noin 20–23 lajia, ja ne kasvavat Afrikan ja Aasian trooppisilla kuivilla alueilla — läntisestä Afrikasta Lähi-idän kautta Intiaan ja Länsi-Himalajalle asti. Suvun kasvit ovat puita ja pensaita, joiden kukissa on neljä tai viisi verholehteä ja saman verran terälehtiä. Hedelmä on luumarjamainen ja avautuu kypsyessään.
Boswellia serratan luontainen levinneisyys kattaa suuren osan Intiaa ja ulottuu Punjabin alueelta Pakistanin puolelle. Kasvupaikkoja ovat trooppiset kuivat lehtimetsät, hyvin kuivat tiikkimetsät ja kuivat sekametsät noin 1 150 metrin korkeuteen asti. Puu viihtyy erityisesti rinteillä ja harjanteilla, mutta sitä tavataan myös tasamaalla.
Kuiva kasvupaikka näkyy puun elintavoissa. Lehtien pudottaminen kuivimmaksi kaudeksi on tavallinen tapa vähentää haihtumista silloin, kun vettä on niukasti, ja kivikkoisilla rinteillä kasvavat Boswellia-lajit ovat sopeutuneet ohuisiin, karuihin maihin. Kyseessä ei siis ole rehevän sademetsän jättiläinen vaan kuivan metsän laji, joka elää vuodenaikojen rytmissä.
Tässä kohtaa kannattaa oikaista yleinen sekaannus. Boswellia serrata ei kasva luontaisesti Pohjois-Afrikassa eikä Arabian niemimaalla, vaikka niin usein kirjoitetaan. Suitsukepuita kasvaa kyllä molemmilla alueilla, mutta ne ovat saman suvun eri lajeja.
Pihka ja sen keruu
Boswellia serratan tuottama pihka on kellanvihreää kumipihkaa, jota Intiassa kutsutaan nimellä salai guggal. Puusta saadaan myös suitsukkeena poltettavaa hartsia, joka tunnetaan paikallisesti nimellä lobal. Pihkan keruu voidaan aloittaa, kun puu on noin 8–10 vuoden ikäinen. Täysikasvuinen puu tuottaa noin 1–1,5 kiloa pihkaa vuodessa.
Keruu on käsityötä, ja se on artikkelin kiinnostavinta konkretiaa. Kuoreen tehdään matala viilto, jolloin puu alkaa erittää pihkaa haavakohtaan. Ulos valunut pihka jähmettyy ilmassa vähitellen kiinteiksi paakuiksi, joita kutsutaan englanniksi nimellä tears, kyyneleet. Kun paakut ovat kovettuneet riittävästi, ne irrotetaan kuoresta ja kerätään talteen.
Kerätyt kyyneleet lajitellaan käsin koon, värin ja muodon mukaan. Lajittelu on vanha ja edelleen käytössä oleva laadunmääritystapa: suuret, vaaleat ja ehjät paakut ovat kaupallisesti arvokkaimpia, pieni murska halvinta tavaraa. Samasta puusta viilletään tavallisesti kaksi tai kolme kertaa kasvukauden aikana, ja viimeisistä keruukerroista saatu pihka on usein laadukkainta, koska sen terpeeni-, seskviterpeeni- ja diterpeenipitoisuus on korkeampi.
Pihka sisältää haihtuvien terpeenien lisäksi hartsihappoja. Niistä tunnetuimpia ovat boswelliahapot, joita ovat muun muassa beeta-boswelliahappo, asetyyli-beeta-boswelliahappo, 11-keto-beeta-boswelliahappo ja asetyyli-11-keto-beeta-boswelliahappo. Tämä on kuvaus pihkan kemiallisesta koostumuksesta.
Kun boswelliaa käytetään ravintolisän ainesosana, pihkasta valmistetaan uute. Uuttamisessa halutut yhdisteet siirretään liuottimen avulla nesteeseen, liuotin poistetaan ja jäljelle jäävä uute vakioidaan niin, että sen koostumus on erästä toiseen tasainen. Uute on siis tiivistetty ja mitattavissa oleva raaka-aine, kun taas raaka pihka on koostumukseltaan vaihtelevaa luonnontuotetta.
Suitsuke eli olibanum – tuhansien vuosien kauppatavara
Boswellia-suvun pihkasta saatava suitsuke tunnetaan englanniksi nimillä frankincense ja olibanum. Frankincense juontuu vanhan ranskan ilmauksesta franc encens, joka tarkoittaa aitoa tai korkealaatuista suitsuketta. Olibanum on kulkeutunut keskiajan latinaan kreikan sanasta líbanos, ja alkukirjain o on saattanut tarttua sanaan joko latinan sanasta oleum, öljy, tai arabian artikkelista al-. Arabiaksi suitsuke on al-lubān.
Suitsukkeen kaupan historia ulottuu kauas. Egyptissä Deir el-Bahrin temppelin reliefit kuvaavat faarao Hatshepsutin retkikuntaa Puntin maahan 1400-luvulla eKr. Kuvissa laivoihin kannetaan tuoreita suitsukepuita — egyptiläisiä kiinnosti siis myös itse kasvi, ei pelkkä hartsi. Punt toimitti kultaa, norsunluuta, ebenpuuta, suitsuketta, hartseja, eläinten nahkoja ja tuoksupuita.
Myöhemmin kauppa kulki niin sanottua suitsukereittiä pitkin. Maakauppa kukoisti suunnilleen 200-luvulta eKr. 100-luvulle jKr., ja kamelikaravaanit kuljettivat eteläisen Arabian hartsit Välimeren satamiin. Nabatealaiset rakensivat Petran risteyskohtaan, jossa Arabiasta Damaskokseen kulkeva reitti kohtasi Gazaan johtavan tien, ja hallitsivat näin kaupan solmukohtaa. Hellenistisessä ja roomalaisessa maailmassa suitsuketta pidettiin arvotavarana, jonka arvo ylitti kullan arvon. Merireitit veivät hartsia myös itään: 1200-luvulla kiinalaisissa lähteissä mainitaan Arabian satamista saapuva ruxiang.
Reitin merkitys näkyy yhä maailmanperintöluettelossa. Unesco listasi Omanin suitsukekohteet vuonna 2000 ja Negevin autiomaan nabatealaiskaupungit vuonna 2005 nimenomaan eteläisen Arabian hartsikaupan takia.
Suitsukkeella on ollut sija monissa uskonnollisissa perinteissä. Heprealaisessa perinteessä sitä käytettiin pyhänä uhrisavuna, ja kristillisessä kertomuksessa suitsuke on yksi kolmesta idän tietäjien lahjasta. Läntiseen Eurooppaan suitsuke palasi mahdollisesti ristiretkeläisten mukana, ja sitä poltetaan edelleen kirkollisissa toimituksissa. Tuoksua on kuvattu terpeeniseksi, pippuriseksi, mausteiseksi, havuiseksi ja vanhaa puuta muistuttavaksi.
Boswellia serrata ja Boswellia sacra – eri lajit, eri suitsuke
Suitsuketta saadaan neljästä päälajista, ja niiden erottaminen on hyödyllistä, koska kauppanimet menevät helposti sekaisin.
- Boswellia serrata – Intia ja Pakistanin Punjab. Tunnetaan nimellä intialainen suitsukepuu.
- Boswellia sacra – Oman, Jemen, Somalia ja Etiopia. Synonyymeinä esiintyvät nimet B. carteri ja B. bhaw-dajiana.
- Boswellia frereana – Pohjois-Somalia.
- Boswellia papyrifera – Etiopia, Eritrea ja Sudan. Tämä laji vastaa arviolta noin kahta kolmasosaa maailman suitsuketuotannosta.
Boswellia sacra on selvästi pienempi puu kuin intialainen sukulaisensa: korkeutta kertyy 2–8 metriä. Sillä on paperimainen kuori, parilehdykkäiset lehdet ja pienet kellanvalkoiset kukat kimpuissa, ja jyrkillä rinteillä se kiinnittyy alustaansa tukevin juurilaajentumin. Se kasvaa kivikkoisilla, kuivilla mailla noin 1 200 metrin korkeuteen asti ja suosii kalkkipitoisia maita. Omanin Dhofarin sumuvyöhykkeessä kasvavat puut kasvavat hyvin hitaasti ja tuottavat suurina valkoisina paakkuina erityisen laadukkaana pidettyä pihkaa. Omanilainen suitsuke onkin maailmankaupassa kallista, ja kauppaan on kautta historian liittynyt myös alkuperien sekoittumista.
Kestävyys: suvun puut ovat monin paikoin paineessa
Boswellia-lajien tila on viime vuosina heikentynyt. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisuusarvioinneissa Boswellia serrata on siirretty elinvoimaisten luokasta silmälläpidettäviin, ja Boswellia sacra on niin ikään silmälläpidettävä. Sokotran saaren kotoperäiset lajit on arvioitu uudelleen ja luokiteltu pääosin erittäin uhanalaisiksi tai äärimmäisen uhanalaisiksi.
Syyt ovat pitkälti samoja eri alueilla: liian tiheä ja syvä viiltäminen vahingoittaa yksittäisiä puita, karja syö ja rikkoo taimia, kasvupaikkoja raivataan muuhun käyttöön, kulot vahingoittavat metsiköitä ja kuorta kerätään paikalliseen käyttöön. Vaikutus näkyy uudistumisessa. Voimakkaasti viilletyistä puista kerätyistä siemenistä itää eräässä tutkimuksessa noin 16 prosenttia, kun viiltämättömien puiden siemenistä iti yli 80 prosenttia. Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että Boswellia papyriferan kannat voivat puolittua kahdessa vuosikymmenessä. Osa metsiköistä on ikärakenteeltaan terveitä, osassa taas nuoria puita ei juuri ole.
Suvun tilanne on ollut esillä myös kansainvälisessä sääntelyssä: Boswellia-puut olivat käsittelyssä CITES-sopimuksen osapuolikokouksessa CoP20 vuonna 2025. Ostajan kannalta olennaista on, että alkuperällä ja keruutavalla on merkitystä, ja että vastuullisesti kerätty pihka on kokonaisuutena eri asia kuin halvin mahdollinen raaka-aine.
Turvallisuus ja yhteisvaikutukset
Boswellia serratan haitat on yksi yleisimmistä boswelliaa koskevista hakukysymyksistä, joten on paikallaan käydä läpi, mitä asiasta tiedetään.
Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin alainen täydentävän ja integroivan terveydenhoidon keskus NCCIH toteaa, että boswelliaa pidetään suun kautta otettuna todennäköisesti turvallisena. Tutkimuksissa on käytetty 1 000 milligramman vuorokausiannoksia kuuden kuukauden ajan ja 2 400 milligramman annoksia enintään kuukauden ajan. Raskauden ja imetyksen aikana ruoan mukana saatavia määriä pidetään todennäköisesti turvallisina, mutta suuremmista annoksista tiedetään vähän. NCCIH muistuttaa myös yleisesti, että kasviperäisten tuotteiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat mahdollisia, ja kehottaa keskustelemaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen käyttöä, jos käytössä on mitä tahansa lääkitys.
Suomalaisilta viranomaissivustoilta ei tätä artikkelia kirjoitettaessa löytynyt erillistä boswelliaa koskevaa ohjetta, joten sovellettavaksi jäävät ravintolisiä koskevat yleiset periaatteet: noudata pakkauksen annossuositusta äläkä ylitä ilmoitettua vuorokausiannosta. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä terveellisiä elämäntapoja. Jos käytät säännöllisesti lääkitystä, olet raskaana tai imetät, keskustele lääkärin kanssa ennen ravintolisän käytön aloittamista.
Boswellia Wellvitan tuotteissa
Wellvitan Movizin Complex sisältää Boswellia serrata -uutetta 156 mg vuorokausiannoksessa. Wellvitan Cartiflex Collagen sisältää boswelliauutetta (Boswellia serrata Roxb. ex Colebr.) 100 mg vuorokausiannoksessa.
