Nivelet, luusto ja lihakset

Tuki- ja liikuntaelimistö

Keho on rakennettu liikkumista ja toimintaa varten, joten on tärkeää pitää se liikkeessä tuki- ja liikuntaelimistön avulla. Tuki- ja liikuntaelimistössäsi keskeisessä roolissa ovat nivelet, luusto ja lihakset. Liikkeen ja ylikuormittamisen välillä on kuitenkin ero. Oma kokemus auttaa sinua löytämään juuri sopivan tavan liikkua.
 

Temppelisi rakenteina ja suojana toimii luusto

Ihmiskehossa on 206 luuta. Niiden tärkein tehtävä on tukea kehoa ja suojata elintärkeitä kehonosia, kuten aivoja ja elimiä. Kehosi eri luiden koko vaihtelee suuresti. Suurin luista on reisiluu. Mutta mistä löytyykään kehon pienin luu, ehkäpä käsistä tai varpaista? Itseasiassa kehon pienin luu ei löydy vaikkapa sorminivelestä, vaan sisäkorvasta ja sitä kutsutaan jalustinluuksi.

Sen lisäksi, että luut toimivat meidän tukijärjestelmänä, ne myös tuottavat kantasoluja. Niistä muodostuu punaisia ja valkoisia verisoluja sekä ne toimivat myös elimistön kalsiumvarastona, sillä ne sisältävät 99 prosenttia elimistön kalsiumista.

Vastasyntyneiden luusto koostuu pääasiassa rustosta, joten vauvat voivat vääntyä ja kaatua tavalla, joka aikuisen kehon luustolla olisi mahdotonta. Iän myötä luut jäykistyvät ja niiden kalsiumpitoisuus kasvaa. Keho on saavuttanut huippunsa 20-30-vuotiaana ja noin keski-iästä lähtien luumassa alkaa vähentyä. Miehet menettävät keskimäärin 0,5 % luumassaa vuodessa, kun taas naiset menettävät keskimäärin 1 % ja vaihdevuosien jälkeen jopa 6 % vuodessa. Osteoporoosi, luukato ja osteopenia ovat yllättävän monen luurankoina kaapissa.

Luun kokonaismassa ja sen hajoamisnopeus määräytyvät osittain geneettisten tekijöiden ja osittain ympäristötekijöiden mukaan. Voit siis tehdä paljon vahvistaaksesi luustoa ja hidastaaksesi luumassan normaalia vähenemistä. Lisääntynyttä luukatoa esiintyy useimmiten alipainoisilla (BMI alle 20), tupakoitsijoilla, liikuntaa harrastamattomilla tai D-vitamiinin ja kalsiumin puutteessa olevilla henkilöillä sekä naisilla, jotka ovat käyneet läpi ennenaikaiset vaihdevuodet.
 

Kehon nivelet pitävät sinut liikkeessä

Nivelet mahdollistavat kehosi liikkumisen, sillä kaikki kehosi luut isoista pieniin ovat yhteydessä toisiinsa nivelillä. Osa niistä mahdollistaa liikkumista, kun taas toiset vain "kiinnittävät" luut toisiinsa. ”Kiinnittävien” nivelten ominaispiirre on se, että niissä on hyvin vähän tai ei lainkaan liikettä. Tämäntyyppisiä niveliä on muun muassa kallossa.

Liikkuvat nivelet jaotellaan niiden muodon ja sitä kautta niiden liikkuvuuden mukaan:

• Useimmat ajattelevat sarananiveltä, kun puhe siirtyy niveliin. Lonkkanivelen liikkuvuus on samanlainen kuin oven saranoilla. Sarananivel muistuttaa myös kovasti polvi- ja kyynärniveltä.

• Kiertonivel sijaitsee kyynärvarressa ja sille on ominaista, että toinen luista toimii akselina, jonka ympäri toinen luu voi pyöriä.

• Pallonivelen, eli kehon liikkuvimman nivelen löydät esimerkiksi nikamista, solisluun ja rintalastan sekä ranteen ja pohjeluun välistä.

• Tasonivel koostuu kahdesta pinnasta, jotka voivat tehdä yhdensuuntaisen siirtymän. Liukunivel sijaitsee nikamissa, kuten solisluun ja rintalastan sekä rystysten ja pohjeluun välissä.

• Satulanivel kykenee tekemään rajoitetun, kohtisuoran käännöksen. Satulanivelen löydät esimerkiksi peukalon juuresta.

• Munamainen nivel näyttää hieman siltä kuin muna liukuu munakupissa, josta nimi juontaakin juurensa. Munamainen nivel sijaitsee kaulassa ja ranteisssa.

Nivelet joutuvat työskentelemään, taivutatpa sitten pikkurilliä tai juokset maratonin. Vuosia kestänyt nivelten käyttäminen voi aiheuttaa kulumista, joten ei ole harvinaista, että iän myötä nivelet kaipaavat nopeaa ja tehokasta helpotusta. Itse asiassa nivelongelmat ovat varsin yleisiä ja arviolta yli puolella miljoonalla suomalaisella on jossakin määrin nivelongelmia.

Rusto toimii elimistön iskunvaimentimena

Kehon nivelet ovat rakenteeltaan monimutkaisia, jos mietimme vaikka polven läpileikkausta. Niissä on nivelsiteitä ja nestemäinen kalvo. Luiden välissä on myös sileä rustokerros, joka takaa nivelten sujuvan liikkeen ja nivelneste, joka toimii eräänlaisena iskunvaimentimena nivelten ollessa liikkeessä. Rusto koostuu soluista, jotka ovat hyvin suurten molekyylien (glykosaminoglykaanien) muodostamassa matriisissa. Ne pitävät yhdessä kollageeni- ja elastiinikuidut, jotka toimivat vähän kuin betonin raudoitus. Ne tarjoavat vetolujuutta. Iän myötä rusto voi kulua ja menettää sileän pintansa, joka estää liikkuvuutta. Ei siis ole harvinaista, että selkä tuntuu jäykältä, nivelet naksuvat tai nivelet aristavat iän myötä.
 

Kehosi lihakset liikuttavana voimana

Lihakset tekevät kaikki liikkeesi. Sekä tietoiset liikkeet, kuten käden nostaminen, että tiedostamattomat liikkeet, kuten sydämenlyönnit.

Lihaksia, joita käytetään tietoisten toimintojen suorittamiseen, kutsutaan raidallisiksi lihaksiksi. Näitä ovat esimerkiksi lihakset, joita käytät raapiessasi hiuksiasi, pelatessasi jalkapalloa tai sekoittaessasi kattilaa. Raidallisia lihaksia on esimerkiksi käsivarsissa ja jaloissa sekä niitä voidaan treenata, jotta niistä tulisi suurempia ja kestävämpiä. Kehossa on myös useita lihaksia, joita toisin kuin raidallisia lihaksia, ei ohjata vapaalla tahdolla. Näitä lihaksia ohjaa autonominen hermosto ja niitä on muun muassa ruoansulatus- ja hengityselimistössä. Raidallisten ja sileiden lihasten lisäksi on olemassa kolmas lihas, joka on sydänlihas. Sydänlihaksessa on ominaisuuksia, jotka ovat peräisin kahdesta aiemmasta lihastyypistä. Sydänlihas on joustava ja autonomisen hermoston ohjaama, kuten sileälihaksetkin, mutta myös sydämen voimaa on mahdollista harjoittaa.

On tärkeää harjoittaa lihaksia ja pitää ne toiminnassa pienistä venähdyksistä huolimatta. Ei välttämättä siksi, että saisit lihaksikkaat käsivarret tai näyttävät jalkalihakset vaan siksi, että kehosi pysyy vahvana. Lihasmassa vähenee iän myötä, joka voi aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta lihaksissa. Iän myötä lihas-, jalka-, pohjekramppeja ja suonenvetoja erityisesti öisin voi esiintyä aiempaa useammin. Jalkakrampit voivat johtua monista syistä, kuten tiettyjen ravintoaineiden kuten magnesiumin puutteesta tai liian pitkästä istumisesta samassa asennossa.