Ginseng – kasvi, juuri ja sen historia

Ginseng on yksi maailman tunnetuimmista juurikasveista ja samalla yksi sekoitetuimmista. Nimeä käytetään useasta eri kasvista, ja kaupan hyllyllä sama sana voi tarkoittaa ainakin kolmea toisistaan poikkeavaa lajia. Tämä teksti kertoo, mikä kasvi ginseng kasvitieteellisesti on, mistä se on kotoisin, millainen historia sillä on Euroopassa, miten sitä viljellään ja mitä viranomaiset ovat kirjanneet sen turvallisuudesta.

Mikä kasvi ginseng on

Varsinainen ginseng kuuluu Panax-sukuun ja araliakasvien heimoon (Araliaceae). Sukuun luetaan noin 18 lajia, ja niistä vain kaksi on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Käytännössä kauppanimi ginseng viittaa kahteen lajiin:

• Panax ginseng C.A. Mey., aasialainen eli korealainen ginseng. Luonnonvaraisena se kasvaa Koillis-Kiinan, Korean niemimaan ja Venäjän Kaukoidän vuoristoseuduilla.
• Panax quinquefolius L., amerikanginseng. Se on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, ennen kaikkea Appalakkien ja Ozarkin vuoristojen varjoisista lehtimetsistä.

Ulkonäöltään ginseng on vaatimaton kasvi. Amerikanginseng on monivuotinen ruohovartinen kasvi, jonka korkeus on noin 15–46 senttimetriä. Siinä on tavallisesti kolme sormiliuskaista lehteä, joissa kussakin on kolmesta viiteen 5–13 senttimetrin pituista lehdykkää. Juuri on tuoksuva ja muistuttaa nuorena pientä palsternakkaa, joka vanhetessaan haarautuu. Kasvi kukkii kesällä, ja hedelmät kypsyvät alkusyksyyn mennessä syvänpunaisiksi. Lajinimi quinquefolius tarkoittaa viisilehtistä ja viittaa juuri lehdyköiden tavanomaiseen määrään.

Kolmas nimi, joka menee näiden kanssa sekaisin, on venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus). Sitä myydään usein nimellä siperianginseng, mutta kyseessä ei ole ginseng lainkaan. Laji kuuluu samaan araliakasvien heimoon mutta eri sukuun, eikä se ole sama kasvi kuin Panax ginseng tai Panax quinquefolius. Siperianginseng on kauppanimi, ei kasvitieteellinen luokitus. Jos pakkauksessa lukee ginseng, kannattaa siis katsoa latinankielinen nimi.

Nimi, joka viittaa ihmishahmoon

Sukunimen Panax antoi Carl von Linné. Sana juontuu kreikasta ja merkitsee kirjaimellisesti kaikkea parantavaa; samasta kreikan sanueesta tulee myös sana panaseia. Linné valitsi nimen sen mukaan, miten laajassa käytössä kasvi oli kiinalaisessa perinteessä. Nimi on siis 1700-luvun nimeämistavan kielihistoriallinen jäänne eikä kuvaus siitä, mitä kasvi tekee.

Myös sana ginseng viittaa muotoon. Se pohjautuu kiinankieliseen ilmaukseen, joka on käännetty muotoon ihmisjuuri, ja taustalla on ginsengin paksun paalujuuren tapa haarautua. Juuri on tavallisesti kara- tai lieriömäinen, ja siinä on yleensä yksi tai kaksi päähaaraa. Kun haarat asettuvat sopivasti, juuri muistuttaa etäisesti ihmishahmoa: kaksi haaraa kuin jalat, kaksi kuin kädet. Muodolla on ollut kaupassa suuri merkitys, ja hahmoa muistuttavista juurista on maksettu tuntuvasti enemmän kuin tasapaksuista.

Miten ginseng tuli Euroopan tietoon

Euroopassa ginsengistä liikkui pitkään lähinnä kuulopuheita. Käänne tapahtui vuonna 1711, kun Kiinassa työskennellyt jesuiittapappi Pierre Jartoux kirjoitti Tartarian ginsengistä yksityiskohtaisen kuvauksen ja liitti siihen kasvikuvan. Teksti levisi eurooppalaisten oppineiden keskuudessa.

Sillä oli odottamaton seuraus toisella puolella maailmaa. Jesuiitta Joseph-François Lafitau luki Jartoux'n kuvauksen Kanadassa ja päätteli, että Saint Lawrence -joen varren ilmasto voisi sopia samankaltaiselle kasville. Vuonna 1717 hän löysi sellaisen Montrealin lähimetsistä. Lafitau tunnisti kasvin vertaamalla sitä maastossa Jartoux'n julkaisun kasvikuvaan, ja häntä pidetään ensimmäisenä, joka käytti painettuja kasvikuvia kenttätyössä tällä tavoin. Löydöstä kertova kirjoitus julkaistiin vuonna 1718. Kyseessä oli amerikanginseng, Panax quinquefolius.

Uusi maailma – uusi ginseng

Löydöstä seurasi kauppa nopeasti. Jo vuoteen 1720 mennessä ranskalainen Intian komppania vei Quebecistä kerättyä ginsengiä Kiinaan. Pohjois-Amerikan metsistä oli tullut raaka-ainelähde markkinoille, jotka olivat toisella puolella maapalloa.

Tunnetuin yksittäinen purjehdus tehtiin vuonna 1784. Alus Empress of China lähti New Yorkista 22. helmikuuta 1784 ja oli ensimmäinen itsenäisen Yhdysvaltain laiva, joka purjehti Kiinaan. Ruumassa oli lähes 30 tonnia amerikanginsengiä, siihen asti suurin Kantoniin saapunut erä. Hinta romahti, sillä myös eurooppalaiset kauppiaat olivat tuoneet satamaan suuria määriä. Paluulastina oli 800 arkkua teetä, suuri määrä posliinia ja tuhansia housupareja, ja alus palasi New Yorkiin 11. toukokuuta 1785. Matka tuotti noin 25 prosentin voiton – tarpeeksi avaamaan pitkän kauppasuhteen, joka tunnetaan nimellä Old China Trade. Lähtölaukauksena oli metsästä kaivettu juuri.

Villi amerikanginseng on suojeltu

Keräily jatkui vuosisatoja, ja se näkyy nykyisin lainsäädännössä. Panax quinquefolius on CITES-sopimuksen liitteessä II. Liite II tarkoittaa lajia, joka ei ole välittömässä sukupuuton vaarassa mutta voisi joutua siihen ilman kaupan valvontaa. Yhdysvalloissa villin amerikanginsengin vientiä säädellään erillisellä ohjelmalla, jossa vientioikeus on myönnetty 19 osavaltiolle ja yhdelle alkuperäiskansan hallinnolle. Kanadassa villin amerikanginsengin keruu, hallussapito ja vienti on kielletty kokonaan, sillä laji on Kanadassa luokiteltu uhanalaisten lajien joukkoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kauppaan päätyvä ginseng on lähes aina viljeltyä.

Viljely vie vuosia ja vaatii varjoa

Ginseng on metsän aluskasvillisuuden kasvi. Luonnossa se kasvaa lehtipuiden tiheässä varjossa viileässä ja kosteassa maassa, ja viljelyssä sama varjo on järjestettävä keinotekoisesti tai valittava metsä kasvupaikaksi. Viljelytapoja on kolme, ja ne eroavat toisistaan ennen kaikkea ajassa:

Aasialainen Panax ginseng korjataan tavallisesti, kun kasvi on viisi tai kuusi vuotta vanha. Vuodet ovat yksi syy siihen, miksi ginseng on aina ollut kallis raaka-aine: pelto tai metsäpenkki on sidottu käyttöön vuosikausiksi ennen ensimmäistäkään satoa.

Nostettu juuri pestään voimakkaalla vesisuihkulla mutta ei koskaan harjaamalla, sillä pinta vaurioituu helposti. Kuivaus tehdään hitaasti hyvin tuuletetussa tilassa tai kuivurissa, jonka lämpötila pidetään noin 38 asteen alapuolella. Sääoloista riippuen kuivuminen kestää useita viikkoja.

Pohjoisessa ginsengiä on myös kokeiltu. Latviassa 57. leveyspiirillä tehdyssä viljelykokeessa amerikanginseng menestyi paremmin pellolla keinovarjostuksen alla kuin metsässä pähkinäpensaiden, koivujen tai kuusten alla, ja oljella tai tattarin kuorilla katetut penkit tuottivat pidempiä ja painavampia juuria. Kokeen johtopäätös oli, että kasvi pärjää näinkin pohjoisessa, mutta neljä vuotta ei riitä: kauppakelpoinen juuri vaatii pidemmän kasvuajan.

Valkoinen ja punainen ginseng

Kaupassa näkee kaksi nimitystä, ja ero on käsittelyssä, ei lajissa. Euroopan lääkeviraston kasvirohdosarvioinnissa ginsengin juuri määritellään näin:

• Valkoinen ginseng on maanalainen osa, joka on yksinkertaisesti kuivattu.
• Punainen ginseng on maanalainen osa, joka on ensin höyrytetty ja vasta sitten kuivattu.

Höyrytys muuttaa juuren värin ja rakenteen, ja siitä nimitys tulee. Molempia myydään paloiteltuna, jauheena ja uutteina.

Ginsengin juuri ravintolisissä

Ravintolisissä käytetään yleensä juuresta tehtyä uutetta raa'an juuren sijaan. Uuttaminen on mekaaninen ja kemiallinen prosessi: kuivattu ja rouhittu juuriaines uutetaan nesteeseen, uute väkevöidään haihduttamalla ja kuivataan jauheeksi, joka voidaan annostella tarkasti tabletiksi tai kapseliksi. Näin lopputuotteen raaka-ainemäärä on vakioitu erästä toiseen, mikä on hankalaa jos lähtökohtana on kokonainen juuri.

Ginsengin juuri sisältää yhdisteryhmää, jota kutsutaan ginsenosideiksi. Uutteiden laatua kuvataan usein ilmoittamalla niiden ginsenosidipitoisuus.

Turvallisuus ja huomioitavaa

Euroopan lääkevirasto on koonnut ginsengin juuresta turvallisuustietoa. Arvioinnin mukaan ginsengin juurta ei suositella käytettäväksi

• alle 18-vuotiaille, koska tietoa ei ole riittävästi
• raskauden ja imetyksen aikana, koska tietoa ei ole riittävästi
• jos on todettu yliherkkyys kasville.

Mahdollisina haittavaikutuksina on kirjattu vatsavaivoja, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ummetusta, iho-oireita kuten nokkosihottumaa ja kutinaa sekä unettomuutta. Näiden yleisyyttä ei tiedetä. Arvioinnin laatimisen aikaan kirjallisuudessa ei ollut kuvattu yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, mutta se ei ole sama asia kuin varmuus siitä, ettei niitä ole. Suositus on ottaa yhteyttä lääkäriin tai apteekkiin, jos oireet jatkuvat yli kahden viikon ajan.

Jos käytät säännöllistä lääkitystä tai sinulla on jokin pitkäaikaissairaus, keskustele lääkärin tai apteekin kanssa ennen kuin otat ginsengiä sisältävän ravintolisän käyttöön.

Ginseng Wellvitan tuotteissa

Wellvitan Remital ja Virizil sisältävät ginsengin juuresta tehtyä uutetta (Panax ginseng C.A. Meyer).

Ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä terveellisiä elämäntapoja. Suositeltua päivittäistä annosta ei tule ylittää.