Ihon vanheneminen: miksi rypyt syntyvät ja mitä voit itse tehdä

Rypyt ovat normaali osa ihmisen elämänkaarta. Ihon vanheneminen ei kuitenkaan ole yksi ainoa ilmiö, vaan kaksi rinnakkaista prosessia: sisäinen eli kronologinen vanheneminen, jota kukaan ei voi pysäyttää, ja ulkoinen vanheneminen, jonka suurin yksittäinen aiheuttaja on auringon UV-säteily. Ero näiden kahden välillä on tämän artikkelin tärkein asia, sillä vain toiseen niistä voi itse vaikuttaa.

Sisäinen ja ulkoinen vanheneminen ovat kaksi eri asiaa

Kun puhutaan ryppyjen ehkäisystä, on hyödyllistä erottaa toisistaan se, mikä on väistämätöntä, ja se, mihin omalla toiminnalla on vaikutusta. Ihotautien asiantuntijat käyttävät tästä jaosta nimityksiä sisäinen ja ulkoinen vanheneminen.

Sisäinen eli kronologinen vanheneminen

Sisäinen vanheneminen etenee iän ja perimän mukana. Terveyskirjaston mukaan "ihon rakenne ja ulkonäkö muuttuvat iän mukana. Se on väistämätöntä ja normaalia." Muutos alkaa vähitellen jo keski-iässä ja nopeutuu 70. ikävuoden jälkeen. Tähän osaan vanhenemista ei ole olemassa keinoa, joka pysäyttäisi sen — eikä sellaista tarvitsekaan etsiä.

Sisäisen vanhenemisen tunnusmerkkejä ovat ohut ja hienojuovainen iho, kimmoisuuden väheneminen ja kuivuus. Naisilla muutos on usein nopeimmillaan vaihdevuosien jälkeisinä vuosina, kun estrogeenitaso laskee. Sama muutos tapahtuu miehillä, mutta tasaisemmin ja ilman yhtä selvää käännekohtaa.

Sisäiseen vanhenemiseen kuuluu myös se, että ihonalainen rasvakudos vähenee ja jakautuu uudelleen. Kasvojen ääriviivat pehmenevät ja ihon tuki heikkenee. Tämä ei näy juonteina vaan muodon muutoksena, ja se on yksi syy siihen, miksi pelkkä juonteisiin keskittyvä tarkastelu antaa ikääntyvästä ihosta puutteellisen kuvan.

Ulkoinen vanheneminen eli valovanheneminen

Ulkoinen vanheneminen syntyy ympäristötekijöistä. Terveyskirjaston mukaan siihen vaikuttavat eniten UV-säteily ja tupakointi, ja nimenomaan auringolle altistuminen aiheuttaa syvien juonteiden muodostumista. Valovanheneminen näkyy siksi selvimmin niillä alueilla, jotka ovat vuosikymmenten ajan olleet auringossa: kasvoissa, kaulassa, dekolteessa ja kämmenselissä.

Ulkoinen vanheneminen näyttää myös erilaiselta kuin sisäinen. Pelkän iän tuoma iho on ohut, kuiva ja hienojuovainen mutta muuten tasainen. Voimakkaasti auringolle altistunut iho on paksuuntunut ja karhea, siinä on syviä juonteita, laajentuneita pintaverisuonia sekä ruskeita läiskiä. Terveyskirjaston mukaan iän karttuessa ihoon tulee ryppyjä ja ruskeita aurinkokesakoita, ja tekijöinä ovat UV-altistus ja tupakointi.

Tämän eron voi todeta itse. Jos vertaat olkavarren sisäpuolen ihoa kasvojen ihoon, näet karkeasti, kuinka suuri osa muutoksesta on ikää ja kuinka suuri osa auringonvaloa. Sisäpuolen iho on ollut yhtä kauan olemassa mutta huomattavasti vähemmän valossa.

Mitä iholle tapahtuu vuosien myötä

Ihon rakenteessa tapahtuu useita samanaikaisia muutoksia. Ne selittävät, miksi ikääntyvä iho näyttää ja tuntuu erilaiselta kuin nuori iho.

• Sidekudos muuttuu. Verinahan keskeisiä rakenneosia ovat kollageeni ja elastiini, kehon omat tukiproteiinit. Iän myötä sidekudoksen elastiinin määrä ja sen myötä ihon kimmoisuus vähenevät, ja iho rypistyy. Samalla verinahan kollageenin määrä vähenee.
• Iho ohenee. Kollageenin vähenemisen myötä iho ohenee ja haurastuu. Se mustelmoituu herkemmin ja pienetkin naarmut näkyvät selvemmin.
• Kosteudensitomiskyky heikkenee. Orvaskeden läpäisyesteen luontaisten rasvojen määrä vähenee, ja iho kuivuu herkemmin. Kuiva iho korostaa hienoja juonteita, vaikka juonteet itsessään eivät lisäänny.
• Talirauhaset muuttuvat. Yli 60-vuotiailla iho saa usein kellertävän vivahteen. Se johtuu talirauhasten suurentumisesta ja niiden kuultamisesta ohentuvan ihon läpi.

Miten juonne muuttuu pysyväksi

Kasvojen iho taipuu joka päivä samoista kohdista, kun hymyilemme, siristämme silmiä ja rypistämme otsaa. Nuori iho palautuu taipumisen jälkeen entiselleen, koska elastiini vetää sen takaisin. Kun kimmoisuus vähenee ja sidekudoksen tuki heikkenee, sama taipuminen jättää vähitellen pysyvän jäljen. Tämä selittää, miksi ensimmäiset juonteet ilmestyvät juuri silmäkulmiin, otsaan ja suupieliin, eivätkä esimerkiksi poskien keskelle.

Siristäminen kirkkaassa valossa on tässä oma pieni yksityiskohtansa: aurinkolasit vähentävät sekä silmien UV-altistusta että sitä toistuvaa liikettä, joka syventää silmäkulmien juonteita.

Nämä ovat kuvauksia siitä, mitä iholle biologisesti tapahtuu. Ne eivät ole kuvauksia puutostilasta, jota pitäisi korjata.

UV-säteily on suurin yksittäinen tekijä

Jos ryppyjen ehkäisystä pitäisi valita yksi asia, se olisi auringonsuojaus. UV-säteily on ainoa ihon vanhenemiseen vaikuttava tekijä, joka on samanaikaisesti erittäin merkittävä ja täysin oman toiminnan piirissä.

Auringon UV-säteily jakautuu kahteen päätyyppiin, UVA-säteilyyn (315–400 nm) ja UVB-säteilyyn (280–315 nm). UVB aiheuttaa pääosin auringonpolttaman, kun taas UVA tunkeutuu ihossa syvemmälle. Käytännön kannalta olennaista on, että tavallinen ikkunalasi suodattaa UVB-säteilyn mutta päästää läpi merkittävän osan UVA-säteilystä. Ikkunan ääressä istuminen ei siis ole sama asia kuin varjossa oleminen.

Mitä auringonsuojaus tarkoittaa Suomessa

Terveyskirjaston mukaan suojautumistarve alkaa, kun UV-indeksi on 3 tai enemmän, ja Suomessa tämä toteutuu toukokuusta elokuuhun. Suojautuminen toteutetaan kolmella keinolla: aurinkosuojavoiteilla, suojaavalla vaatetuksella ja päähineellä sekä keskipäivän auringon välttämisellä.

Muutama käytännön huomio pohjoisiin oloihin:

• Talvella UV-indeksi on Suomessa matala, joten voiteen päivittäinen käyttö ei ole pimeimpinä kuukausina samalla tavalla tarpeen kuin kesällä. Kevätauringon ja hangen yhdistelmä sen sijaan nostaa altistusta selvästi, koska lumi heijastaa säteilyä.
• Pilvinen päivä ei poista tarvetta. Merkittävä osa säteilystä läpäisee ohuen pilvipeitteen.
• Varjo vähentää altistusta mutta ei poista sitä, koska osa säteilystä tulee sironneena taivaalta ja heijastuneena vedestä, hiekasta ja lumesta.
• Aurinkovoide on yksi keino kolmesta, ei ainoa. Vaatetus ja lippalakki tai hattu ovat luotettavampia, koska ne eivät kulu pois eivätkä riipu levitetystä määrästä.
• Suurin osa suomalaisen elinikäisestä UV-altistuksesta kertyy tavallisesta arjesta: pihatöistä, kävelylenkeistä, terassilta ja veneestä. Rantaloma on näkyvin mutta ei välttämättä suurin osuus.

Auringonsuojauksessa on hyvä pitää mielessä, että kyse ei ole auringon välttämisestä vaan palamisen välttämisestä. Ulkona oleminen on terveellistä, ja liikunta ulkoilmassa kannattaa aina. Suojaus koskee niitä tunteja, jolloin säteily on voimakkaimmillaan, ja erityisesti niitä tilanteita, joissa iho muuten palaisi.

Auringonsuojauksessa on syytä muistaa myös toinen puoli: iho muodostaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta, ja Suomessa tämä on mahdollista vain osan vuotta. Aihetta käsitellään tarkemmin artikkelissa UV-indeksi tänään — milloin ihosi oikeasti muodostaa D-vitamiinia.

Tupakointi, uni ja alkoholi

Tupakointi mainitaan Terveyskirjastossa UV-säteilyn rinnalla ihon ennenaikaisen vanhenemisen tekijänä. Tupakoinnin lopettaminen on siis yksi harvoista asioista, joilla on samanaikaisesti suuri merkitys sekä ihon että yleisen terveyden kannalta.

Tupakointi vaikuttaa ihoon useaa reittiä. Se supistaa pieniä verisuonia, mikä heikentää ihon verenkiertoa, ja savun sisältämät yhdisteet vaikuttavat sidekudokseen. Lopettamisen hyöty ei ole se, että jo syntyneet juonteet katoaisivat, vaan se, että muutoksen jatkuminen hidastuu.

Unen ja alkoholin osalta kannattaa olla rehellinen siitä, mitä tiedetään ja mitä ei. Riittävä uni ja kohtuullinen alkoholinkäyttö ovat järkeviä tavoitteita monesta syystä, ja univaje sekä runsas alkoholinkäyttö näkyvät ihossa lyhyellä aikavälillä muun muassa kuivuutena ja turvotuksena. Sitä, kuinka paljon ne vaikuttavat pysyvien juonteiden syntyyn vuosikymmenten mittakaavassa, ei voi ilmoittaa täsmällisenä lukuna. Tässä artikkelissa niitä käsitellään siksi yleisinä elintapoina, ei ryppyjen ehkäisykeinoina.

Ihonhoito ulkoapäin

Ikääntyvän ihon hoito on yksinkertaista, ja yksinkertaisuus on siinä etu. Ohut ja kuivumiseen taipuvainen iho kestää huonosti voimakasta pesua.

• Pese miedosti. Runsas saippuan käyttö poistaa ihon omia rasvoja. Kasvoille riittää useimmiten mieto pesuaine tai pelkkä vesi.
• Vältä liian kuumaa vettä. Kuuma suihku ja pitkä kylpy kuivattavat ihoa. Haalea vesi ja lyhyempi suihku ovat ikääntyvälle iholle ystävällisempiä.
• Käytä perusvoidetta säännöllisesti. Kosteusvoide auttaa ihoa pitämään kosteutta ja tekee ihosta pehmeämmän ja mukavamman tuntuisen. Paras hetki on heti pesun jälkeen, kun iho on vielä kostea.
• Muista kuiva sisäilma. Talvella lämmityskausi kuivattaa ihoa, ja voidetta tarvitaan usein useammin kuin kesällä.

Voimakkaat kuorinnat, hankaavat pesulaput ja runsaasti alkoholia sisältävät kasvovedet sopivat huonosti ohuelle iholle. Jos jokin tuote kirvelee tai punoittaa ihoa, se ei ole merkki tehosta vaan syy vaihtaa mietompaan.

Jos iho on jatkuvasti kuiva ja kiristävä, aihetta käsitellään laajemmin artikkelissa Kuiva iho — näin hoidat sitä.

Mitä ryppyjen ehkäisyltä voi realistisesti odottaa

Tämä on artikkelin rehellisin kohta, ja se kannattaa sanoa suoraan. Rypyt ovat normaali ja väistämätön osa ihon ikääntymistä. Mikään voide ei poista syntyneitä juonteita, eikä mikään ravintolisä tee sitä.

Se, mihin omalla toiminnalla voi vaikuttaa, on ulkoisen vanhenemisen osuus — ennen kaikkea UV-altistus ja tupakointi. Se osuus ei ole pieni, mutta sen vaikutus näkyy vuosien, ei viikkojen, mittakaavassa. Auringonsuojaus 45-vuotiaana vaikuttaa siihen, miltä iho näyttää 65-vuotiaana. Se ei muuta sitä, miltä iho näyttää ensi kuussa.

Kosteusvoiteen vaikutus on puolestaan välitön mutta rajattu: se pehmentää ihoa ja saa hienot juonteet näyttämään vähemmän korostuneilta, koska kuiva iho korostaa niitä. Kun voiteen käytön lopettaa, tilanne palautuu ennalleen. Tämä ei ole voiteen puute vaan sen todellinen toimintatapa.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Suurin osa ikääntyvän ihon muutoksista on tavallisia eikä vaadi tutkimuksia. Osa ihomuutoksista on kuitenkin syytä näyttää lääkärille. Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos huomaat jonkin seuraavista:

• Luomi tai muu pigmenttimuutos muuttuu. Terveyskirjasto luettelee melanooman varoitusmerkeiksi "epäsymmetrinen muoto", "epätarkka polveileva reuna", "eri sävyjä sisältävä epätasainen väri", yli 6 millimetrin läpimitta sekä "kasvava koko ja ulkonäön muuttuminen". Toisinaan mukana on pistelyä ja kutinaa.
• Iholle ilmestyy uusi, nopeasti suurentuva kasvain.
• Haava tai rupi ei parane. Toistuvasti vuotavat muutokset ja huulessa oleva hilseilevä, karstainen kohta, joka ei parane voiteilla, kuuluvat lääkärin arvioitaviksi.
• Iholle kehittyy kova sarveistappi eli ihosarvi.
• Karkeat, hilseilevät läiskät auringolle altistuneilla alueilla eivät parane tavallisella perusvoiteella tai uusia läiskiä ilmestyy jatkuvasti. Kyse voi olla aurinkokeratoosista, jonka arviointi kuuluu lääkärille.
• Iho kutisee voimakkaasti tai on jatkuvasti tulehtunut perusvoiteen käytöstä huolimatta.

Melanooman ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmin se todetaan, joten muuttuvan luomen näyttäminen lääkärille ei ole ylireagointia.

Yhteenveto

Ihon vanheneminen koostuu kahdesta osasta. Sisäinen, kronologinen vanheneminen etenee iän ja perimän mukana, eikä sitä voi pysäyttää. Ulkoinen vanheneminen johtuu ennen kaikkea UV-säteilystä ja tupakoinnista, ja siihen voi vaikuttaa.

Käytännössä ryppyjen ehkäisy tarkoittaa kolmea asiaa: auringolta suojautumista silloin kun UV-indeksi on 3 tai enemmän, tupakoimattomuutta ja ihon pitämistä kosteana miedolla pesulla ja säännöllisellä perusvoiteella. Loppu on normaalia ikääntymistä, ja se saa näkyä.