Osteoporoosi eli luukato: oireet, luuntiheysmittaus ja hoito

Osteoporoosi eli luukato on luuston sairaus, jossa luun lujuus heikkenee niin paljon, että murtuma voi syntyä vähäisestäkin kaatumisesta. Käypä hoito -potilasohjeen mukaan Suomessa sattuu vuosittain arviolta 30 000–40 000 luuston heikkenemiseen liittyvää murtumaa. Sairaudella on yksi poikkeuksellinen piirre: sitä ei tunne. Siksi kannattaa tietää, kenellä riski on suurentunut ja miten luuston tila selvitetään.

Mitä osteoporoosi tarkoittaa

Luu ei ole kuollutta ainetta vaan elävää kudosta. Sitä puretaan ja rakennetaan uudelleen koko elämän ajan, ilman että siitä huomaa mitään. Terveyskirjaston mukaan kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa, joten luun lujuus lisääntyy. Sen jälkeen tasapaino kääntyy: purkaminen alkaa voittaa rakentamisen, ja luun sisäinen tukiverkosto ohenee vuosi vuodelta.

Hidas oheneminen kuuluu ikääntymiseen. Osteoporoosista puhutaan vasta silloin, kun tasapaino on tipahtanut niin pitkälle, että luun lujuus altistaa murtumalle — juuri näin Käypä hoito -suositus sairauden määrittelee.

Naisilla luun menetys nopeutuu vaihdevuosien jälkeen, kun estrogeenituotanto vähenee. Terveyskirjaston mukaan nainen menettää elämänsä aikana hohkaluustaan 50 ja putkiluustaan 30 prosenttia; miehellä vastaavat luvut ovat 20 ja 30 prosenttia. Miehillä luukato tulee yleensä myöhemmin, mutta on heilläkin tavallinen.

Luumassan kaari lapsuudesta ikääntymiseen käydään tarkemmin läpi artikkelissa luuston terveydestä läpi elämän.

Osteoporoosi on oireeton — ensimmäinen merkki on usein murtuma

Tämä on osteoporoosin tärkein yksittäinen asia, ja se kannattaa sanoa suoraan: luukato ei satu, eikä se aiheuta oireita ennen ensimmäistä murtumaa. Terveyskirjasto toteaa asian näin: ”Osteoporoosi ei ’tunnu’, joten sen olemassaoloa ei ole mahdollista tietää etukäteen ilman mittauksia.”

Selkä ei siis ala särkeä siksi, että luuntiheys laskee. Luusto ei anna varoitusta, ei väsymystä eikä vihlaisua. Osteoporoosi todetaan joko mittauksella tai vasta silloin, kun luu pettää. Oireettomuus ei siis kerro luuston kunnosta suuntaan tai toiseen — arvio tehdään riskitekijöiden ja jo tapahtuneiden murtumien perusteella. Jos haet tietoa hakusanalla ”osteoporoosi oireet”, rehellisin vastaus on, ettei niitä ole.

Kolme tyypillistä murtumaa

Terveyskirjaston mukaan osteoporoosiin liittyvät murtumat osuvat tyypillisesti kolmeen paikkaan: reisiluun kaulaan eli lonkkaan, selkänikamaan ja ranteeseen.

• Rannemurtuma syntyy usein ensimmäisenä ja tyypillisesti niin, että kaatuessa ojentaa käden eteen. Se huomataan heti, ja se on monelle ensimmäinen vihje siitä, että luusto kannattaisi tutkia.
• Nikamamurtuma eli selkänikaman luhistuminen voi syntyä hyvin pienestä tärähdyksestä, jopa ilman kaatumista.
• Lonkkamurtuma eli reisiluun yläosan murtuma syntyy tavallisesti kaatuessa. Se on näistä vakavin: se vie sairaalaan ja vaikuttaa liikkumiskykyyn pitkään.

Nikamamurtuma, pituuden lyhentyminen ja etukumara ryhti

Nikamamurtuma on näistä kolmesta vaikein tunnistaa. Terveyskirjaston mukaan luhistunut nikama voi aiheuttaa kovan kivun, joka paikallistuu johonkin selkärangan osaan. Kipu tulee usein äkillisesti, esimerkiksi nostaessa, kumartuessa tai istahtaessa liian lujaa.

Kaikki nikamamurtumat eivät kuitenkaan tunnu selvänä yksittäisenä kipuna. Osa luhistumista tapahtuu vähitellen, ja silloin ensimmäinen merkki on jotain muuta: pituus lyhenee ja ryhti muuttuu etukumaraksi. Käypä hoito -potilasohjeen mukaan osteoporoosia kannattaa epäillä, jos henkilön pituus on lyhentynyt vähintään 4 senttimetriä tai rintarangassa on taaksepäin työntyvä kaareuma.

Siksi pituuden mittaaminen silloin tällöin ei ole turhaa. Jos ylähylly on yhtäkkiä kauempana kuin ennen tai joku huomauttaa ryhdin muuttuneen, kyse voi olla nikamamuutoksista eikä pelkästä huonosta asennosta.

Kenellä riski on suurentunut

Osteoporoosin riski ei jakaudu tasan. Terveyskirjaston ja Käypä hoito -suosituksen mukaan riskiä kasvattavat muun muassa seuraavat tekijät:

• Ikä. Riski kasvaa jatkuvasti iän myötä sekä naisilla että miehillä.
• Perintötekijät. Käypä hoito -suosituksessa suvussa esiintyvä lonkkamurtuma on riskitekijä.
• Varhain loppuneet kuukautiset. Terveyskirjasto mainitsee kuukautisten loppumisen riskitekijänä.
• Tupakointi. Käypä hoito -suosituksen mukaan tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla.
• Pieni kehon paino ja hoikka rakenne.
• Pitkäaikainen kortisonilääkitys. Terveyskirjasto mainitsee erikseen yli puoli vuotta kestäneen suun kautta otetun kortisonilääkityksen. Lääkitystä ei kuitenkaan pidä muuttaa omin päin — ota asia puheeksi hoitavan lääkärin kanssa.
• Aiempi pienienergiainen murtuma. Käypä hoito -potilasohjeen mukaan osteoporoosia kannattaa epäillä, jos henkilöllä on jo ollut aiempia niin sanottuja pienienergiaisia murtumia, eli kaatuminen samalta tasolta tai putoaminen matalalta.
• Vähäinen liikunta. Luu tarvitsee kuormitusta pysyäkseen lujana, ja vähäinen liikunta on Terveyskirjaston listassa oma vaaratekijänsä.

Yksi kohta listalla ei tarkoita, että osteoporoosi olisi tulossa. Useampi kohta yhdessä on syy ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa.

Luuntiheysmittaus eli DXA

Luuston kunto ei selviä verikokeesta eikä tavallisesta röntgenkuvasta. Sitä varten on oma tutkimuksensa. Käypä hoito -potilasohjeen mukaan luuntiheys tulee mitata lannerangasta tai reisiluun yläosasta kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA).

Mittaus on vaivaton. Makaat selälläsi tutkimuspöydällä vaatteet päällä, ja laitteen varsi liikkuu hitaasti vartalon yli. Mitään ei pistetä, tutkimus ei satu ja se kestää vain joitakin minuutteja. Mittaus tehdään lähetteellä, eli asia lähtee liikkeelle lääkärin vastaanotolta.

Mitä T-luku kertoo

Mittaustuloksesta tärkein on T-luku, joka kertoo, kuinka paljon oma luuntiheys poikkeaa nuoren aikuisen keskimääräisestä luuntiheydestä. Käypä hoito -suosituksen luokittelu on seuraava:

• T-luku −1 tai suurempi: normaali luuntiheys.
• T-luku välillä −1 ja −2,5: osteopenia eli lievästi alentunut luuntiheys.
• T-luku −2,5 tai pienempi: osteoporoosi.

Osteopenia ei ole sairaus vaan välitila — juuri se vaihe, jossa omilla valinnoilla ja seurannalla on eniten merkitystä. Terveyskirjaston mukaan osteoporoosissa luun tiheys on noin 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla.

Kenelle mittaus tehdään

Mittausta ei tehdä kaikille. Käypä hoito -suosituksen mukaan se on aiheellinen henkilöille, joilla on ollut pienienergiainen murtuma, joilla on sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä tai joiden röntgenkuvassa on osteoporoosiin viittaava löydös. Potilasohjeen mukaan mittausta harkitaan myös, jos pituus on lyhentynyt vähintään 4 senttimetriä tai riskitekijöitä on useita.

FRAX-riskilaskuri

Pelkkä luuntiheysluku ei yksin ratkaise hoitopäätöstä. Sen tueksi on FRAX-laskuri, jota myös Käypä hoito -suositus käyttää: se laskee riskitekijöiden perusteella lonkkamurtuman ja tärkeiden osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden (%) kymmenen vuoden ajaksi. Laskuriin syötetään muun muassa ikä, sukupuoli, paino, pituus, aiemmat murtumat, suvun lonkkamurtumat, tupakointi ja kortisonilääkitys. Tulos tukee lääkärin harkintaa, ei korvaa sitä.

Mitä lääkäri voi tarjota

Jos osteoporoosi todetaan, käytettävissä on lääkehoito. Terveyskirjaston mukaan käytössä olevia lääkeryhmiä ovat bisfosfonaatit, denosumabi ja teriparatidi. Osa otetaan tabletteina, osa annetaan pistoksena tietyin väliajoin. Valinta riippuu murtumariskistä, muista sairauksista ja lääkityksistä, ja päätöksen tekee aina lääkäri.

Hoidon kestosta Terveyskirjasto toteaa, että lääkehoidon kesto on yksilöllinen ja yleensä lääkehoitoa jatketaan ainakin 3–5 vuotta, joissakin tapauksissa jopa kymmeneen vuoteen asti. Tarve arvioidaan uudelleen määrävälein. Lääkehoito ei siis ole kertaluonteinen kuuri vaan pidempi jakso, jonka aikana kannattaa pitää kiinni myös liikunnasta ja kaatumisten välttämisestä.

Hoitamaton osteoporoosi

Jos osteoporoosia ei todeta eikä hoideta, luun lujuus jatkaa heikkenemistään. Käypä hoito -suosituksen mukaan seurauksena ovat toistuvat murtumat, toimintakyvyn heikkeneminen ja elämänlaadun lasku.

Ketju etenee tavallisesti näin: ensimmäinen murtuma suurentaa seuraavan riskiä, murtuman jälkeen liikkuminen vähenee, ja se heikentää sekä lihasvoimaa että tasapainoa — mikä puolestaan lisää kaatumisia. Lonkkamurtuma on tässä ketjussa se, joka useimmin vie itsenäisestä arjesta apua tarvitsevaan arkeen. Juuri siksi ensimmäinen pienestä syystä syntynyt murtuma kannattaa aina ottaa vakavasti.

Luuta kuormittava liikunta ja tasapainoharjoittelu

Liikunta on se osa-alue, johon voi itse vaikuttaa eniten. UKK-instituutin mukaan luustoon vaikuttaa parhaiten säännöllinen liikunta, joka aiheuttaa voimakkaita iskuja, tärähdyksiä sekä nopeita kiertoja ja vääntöjä eri suunnista. Luu reagoi nimenomaan kuormitukseen. Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa:

• Reipas kävely. UKK-instituutti pitää reipasta kävelyä luuston kannalta erinomaisena liikuntamuotona yli 65-vuotiaille, kun tasapaino on kunnossa. Jokainen askel tuottaa pienen tärähdyksen, joka kulkee jalan kautta ylöspäin.
• Portaat. Portaiden reipas nouseminen ja laskeutuminen on UKK-instituutin mukaan luustolle hyödyllistä iskukuormitusta, ja sitä saa arjesta ilman erillistä harjoitusta.
• Lihasvoimaharjoittelu. Lihas vetää jänteen kautta luusta, ja se on luulle kuormitusta siinä missä askelkin. Kuntosali ei ole välttämätön — vastuskuminauha ja oma kehonpaino riittävät alkuun.
• Hyppelyharjoittelu. UKK-instituutin mukaan monipuolinen ja voimaperäinen hyppelyharjoittelu on luustolle tehokkainta. Jos hyppely aiheuttaa kipua tai tasapaino on epävarma, reipas kävely on ohjeen mukaan hyvä vaihtoehto. Jos sinulla on todettu osteoporoosi, sovi harjoittelun muodosta ensin lääkärin tai fysioterapeutin kanssa.

Määrästä UKK-instituutti antaa selkeän ohjeen: reipasta liikkumista vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa tai rasittavaa vähintään 1 tunti 15 minuuttia viikossa, ja lisäksi lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta kehittävää harjoittelua kaksi kertaa viikossa.

Lihasvoiman ylläpito kuuluu tähän kiinteästi, koska vahva lihas sekä kuormittaa luuta että pitää pystyssä. Aiheesta on oma artikkelinsa: miksi lihasmassa vähenee iän myötä ja mitä asialle voi tehdä.

Tasapainoharjoittelu

Tasapaino on osteoporoosin yhteydessä yhtä tärkeä kuin luun lujuus, koska useimmat murtumat syntyvät kaatumisen seurauksena. UKK-instituutin mukaan säännöllinen voima- ja tasapainoharjoittelu 2–3 kertaa viikossa vähentää kaatumisia jopa kolmanneksella.

UKK-instituutti mainitsee arkeen sopivina liikkeinä tuolilta ylösnousut, yhdellä jalalla seisomisen ja varpaille nousut. Ne sopivat päivään sellaisenaan: yhdellä jalalla seisominen hampaita harjatessa, varpaille nousut keittiönpöydän ääressä, tuolilta ylösnousu ilman käsien apua. Tee harjoitukset tukevan tuolin tai tason vierellä, niin että saat tarvittaessa kiinni.

Kaatumisten välttäminen kotona

Terveyskirjaston mukaan yli 65-vuotiaista noin 30–40 prosenttia kaatuu ainakin kerran vuodessa ja joka seitsemäs useamman kerran vuodessa. Moni kaatuminen johtuu asioista, jotka voi korjata yhtenä iltapäivänä.

• Matot. Irtomattojen reunat ovat tavallinen kompastumisen paikka. Poista tarpeettomat ja kiinnitä loput liukuesteellä.
• Valaistus. Riittävä valo eteisessä, portaissa ja käytävällä sekä yövalo makuuhuoneen ja WC:n välille. Terveyskirjasto mainitsee yövuoteelta nousun WC-käyntiä varten tyypillisenä kaatumistilanteena.
• Kynnykset ja johdot. Madalla tai merkitse kynnykset ja siirrä johdot pois kulkureiteiltä.
• Kylpyhuone. Liukueste suihkun lattialle ja tukikahva seinään.
• Jalkineet. Tukeva, jalassa pysyvä kenkä ja pitävä pohja sekä sisällä että ulkona, talvella liukuesteet. Sukat sileällä lattialla ovat huono yhdistelmä.
• Näkö. Näkökyvyn heikkeneminen on Terveyskirjaston mukaan yksi kaatumisen taustatekijä. Silmälasien vahvuus kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.
• Lääkkeet. Terveyskirjasto mainitsee kaatumisriskiä lisäävinä muun muassa verenpainelääkkeet, sydänlääkkeet, nitraatit ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet. Jos huimaa tai olo on epävarma noustessa, pyydä lääkäriltä lääkitysten läpikäyntiä. Älä lopeta mitään lääkettä omin päin.

Kaatumisten välttämistä käsitellään laajemmin artikkelissa luuston terveydestä läpi elämän.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Koska osteoporoosi ei tunnu, yhteydenoton aihe on jokin ulkoinen havainto — ei tuntemus. Ota asia puheeksi, jos jokin seuraavista pätee:

• Sinulle on tullut murtuma vähäisestä syystä, esimerkiksi kaatuessa samalta tasolta.
• Pituutesi on lyhentynyt vähintään 4 senttimetriä tai ryhtisi on muuttunut selvästi etukumaraksi.
• Selkääsi tuli äkillinen, paikallinen kova kipu esimerkiksi nostaessa tai kumartuessa.
• Lähisuvussasi on ollut lonkkamurtuma tai todettu osteoporoosi.
• Käytät pitkäaikaisesti kortisonilääkitystä.
• Kuukautisesi loppuivat tavallista varhemmin.
• Kaatuilet, horjut tai sinua huimaa — myös silloin, kun mitään ei ole vielä sattunut.

Jos olet joskus saanut murtuman vähäisestä syystä, kerro se lääkärille silloinkin, kun murtuma on aikaa sitten parantunut. Se on yksi selkeimmistä syistä selvittää luuston tila tarkemmin.

Yhteenveto

• Osteoporoosi on oireeton. Se ei satu eikä varoita. Ensimmäinen merkki on usein murtuma, ja luuston tila selviää vain mittaamalla.
• Tyypilliset murtumat ovat rannemurtuma, nikamamurtuma ja lonkkamurtuma. Pituuden lyhentyminen ja etukumara ryhti voivat olla ensimmäinen merkki.
• Riskitekijöitä ovat ikä, suvun lonkkamurtuma, varhain loppuneet kuukautiset, tupakointi, pieni kehon paino, pitkäaikainen kortisonilääkitys, aiempi pienienergiainen murtuma ja vähäinen liikunta.
• Luuntiheys mitataan DXA-laitteella lannerangasta tai reisiluun yläosasta. T-luku −2,5 tai pienempi tarkoittaa osteoporoosia, −1 ja −2,5 välillä osteopeniaa.
• Liikunta on oma osuutesi. Iskuja ja tärähdyksiä sisältävä liikunta sekä lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu 2–3 kertaa viikossa.
• Koti kannattaa käydä läpi. Matot, valaistus, kynnykset, jalkineet, näkö ja huimausta aiheuttavat lääkkeet ovat tavallisia kaatumisen taustatekijöitä.

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Osteoporoosin toteaminen, seuranta ja hoito kuuluvat terveydenhuollon ammattilaiselle.