Vaihdevuosien vaiheet: perimenopaussista postmenopaussiin

Mitä vaihdevuosissa tapahtuu kehossa?

Munasarjoissa on jo syntymästä asti rajallinen määrä munarakkuloita, ja niiden määrä vähenee koko elämän ajan. Kun rakkuloita on jäljellä vain vähän, munasarjojen estrogeenintuotanto alkaa hiipua. Aivolisäke yrittää vastata tilanteeseen erittämällä yhä enemmän follikkelia stimuloivaa hormonia eli FSH:ta, joka on munasarjoille tarkoitettu kiihdytysviesti. Osassa kierroista munasolu ei enää irtoa lainkaan, ja kuukautiskierto alkaa käyttäytyä toisin kuin aiemmin.

Estrogeenille herkkiä kudoksia on kaikkialla kehossa: aivoissa, luustossa, verisuonten seinämissä, iholla sekä emättimen ja virtsateiden limakalvoilla. Siksi muutos ei tunnu vain kuukautisissa. Se voi näkyä lämmönsäätelyssä, unessa, mielialassa, nivelissä ja limakalvojen kunnossa.

Vaihdevuodet eivät ole sairaus. Ne ovat elämänvaihe, jonka jokainen nainen käy läpi. Vaihe on silti monelle oireinen, ja oireisiin on olemassa apua — myös silloin, kun kuukautiset tulevat vielä normaalisti.

Vaihdevuosien neljä vaihetta

Arkikielessä vaihdevuodet on yksi iso möykky, mutta lääketieteessä jakso jaetaan neljään vaiheeseen. Jako on hyödyllinen, koska se kertoo, mitä kussakin kohdassa on odotettavissa ja mitä ei.

Premenopaussi

Premenopaussilla tarkoitetaan hedelmällistä aikaa ennen vaihdevuosimuutoksia. Kuukautiskierto on säännöllinen, munasolu irtoaa suurimmassa osassa kiertoja eikä vaihdevuosioireita ole. Munarakkuloiden määrä on tässä vaiheessa jo vähentynyt, mutta hormonitoiminta pysyy vakaana eikä keho anna siitä merkkejä.

Yksi sekaannuksen lähde kannattaa tietää: suomenkielisissä lähteissä sanaa premenopaussi käytetään toisinaan myös esivaihdevuosien synonyyminä. Terveyskirjaston artikkeli esivaihdevuosista käyttää molempia termejä samasta siirtymävaiheesta. Jos termi tulee vastaan, kannattaa siis katsoa asiayhteydestä, kumpaa merkitystä tarkoitetaan.

Perimenopaussi eli esivaihdevuodet

Perimenopaussi on vaihdevuosien pisin ja oireisin vaihe, ja se on myös se vaihe, jota harvoin tunnistetaan omalla kohdalla. Määritelmän mukaan perimenopaussi alkaa ensimmäisistä vaihdevuosioireista ja päättyy vasta 12 kuukautta viimeisten kuukautisten jälkeen. Käypä hoito -suosituksen mukaan se alkaa tyypillisesti 4–7 vuotta ennen menopaussia, eli useimmilla jossain 40 ja 50 ikävuoden välillä.

Ratkaiseva seikka on tämä: kuukautiset tulevat perimenopaussissa yhä. Juuri siksi moni ei yhdistä oireitaan vaihdevuosiin. Kun vuoto tulee edelleen, on luontevaa etsiä selitystä työstressistä, univajeesta, kilpirauhasesta tai omasta jaksamisesta. Silti oireet ovat tavallisesti voimakkaimmillaan juuri tässä vaiheessa ja menopaussia lähinnä olevan vuoden aikana.

Kuukautiskierrolle tapahtuu tyypillisesti kaksi asiaa peräkkäin. Ensin kierto lyhenee — lyhimmillään se on keskimäärin noin 42 vuoden iässä — ja vuoto voi tulla aiempaa tiheämmin. Myöhemmin kierto alkaa pidentyä ja välejä jää yli. Vuodon määrä ja kesto voivat vaihdella kuukaudesta toiseen: yksi kuukausi on niukka, seuraava runsas. Vaihtelu itsessään on tässä vaiheessa tavallista.

Moni olettaa, että hormonitaso laskee tasaisesti kuin liukumäkeä alas. Perimenopaussissa näin ei käy. Kun munasarjat vastaavat aivolisäkkeen viestiin epätasaisesti, estrogeeni- ja keltarauhashormonitasot voivat heilahdella aiempaa voimakkaammin — välillä korkeammalle kuin aiemmin, välillä matalalle. Varsinaista estrogeenipuutosta ei perimenopaussin alkuvaiheessa vielä ole; on epävakautta. Se selittää, miksi oireet tulevat aalloittain ja miksi hyvä kuukausi ei tarkoita, että vaihe olisi ohi.

Perimenopaussissa voi edelleen tulla raskaaksi, vaikka kierto olisi epäsäännöllinen. Raskauden ehkäisyn tarve ei siis pääty ensimmäisiin oireisiin.

Menopaussi — yksi hetki, ei jakso

Tämä on koko aihealueen yleisin väärinkäsitys. Menopaussi ei ole vuosia kestävä vaihe eikä oireiden aikaa. Menopaussi on yksi ainoa ajankohta: viimeiset omasta hormonitoiminnasta johtuvat kuukautiset.

Menopaussi voidaan todeta vain taaksepäin. Kun viimeisistä kuukautisista on kulunut 12 kuukautta ilman vuotoa, tiedetään jälkikäteen, että tuo vuoto oli menopaussi. Ennen 12 kuukauden täyttymistä asiaa ei voi varmistaa, koska kuukautiset voivat vielä palata. Käytännössä menopaussipäivä siis ohitetaan huomaamatta ja nimetään vuotta myöhemmin.

Suomalaisilla ja muualla Euroopassa menopaussi-ikä on keskimäärin 51 vuotta, yleisimmin 45–55 vuoden välillä. Laajempi normaalina pidetty vaihteluväli on noin 40–60 vuotta. Jos siis oma menopaussi osuu 47- tai 54-vuotiaana, se on täysin tavanomaista.

Postmenopaussi

Postmenopaussi on menopaussin jälkeinen aika, ja se kestää loppuelämän. Estrogeenitaso on nyt pysyvästi matala eikä enää heittele, ja monelle juuri vakaus tuo helpotusta. Suurimmalla osalla oireet lievittyvät vähitellen postmenopaussin ensimmäisten vuosien aikana.

Kuumat aallot kestävät tavallisesti 2–7 vuotta, mutta noin joka kymmenennellä niitä esiintyy vielä 10–20 vuoden kuluttua. Kaikki oireet eivät kuitenkaan noudata samaa kaavaa. Emättimen ja virtsateiden limakalvojen kuivuus liittyy suoraan matalaan estrogeenitasoon, ja se on ainoa oireryhmä, jolla on taipumus pikemminkin lisääntyä kuin hävitä ajan myötä. Tämä on hyvä tietää etukäteen, koska moni odottaa turhaan sen menevän itsestään ohi.

Postmenopaussissa kannattaa kiinnittää huomiota myös luuston ja sydän- ja verisuoniterveyteen, joiden riskiprofiili muuttuu estrogeenin vähentyessä. Näistä keskustellaan tavallisesti terveystarkastuksen yhteydessä.

Ennenaikaiset vaihdevuodet ja varhainen menopaussi

Jos kuukautiset päättyvät ennen 40 vuoden ikää, kyse on munasarjojen toiminnan ennenaikaisesta hiipumisesta, jota kutsutaan myös ennenaikaisiksi vaihdevuosiksi. Kun kuukautiset loppuvat 40–45 vuoden iässä, puhutaan varhaisesta menopaussista.

Kyse ei ole harvinaisuudesta, jota ei kannattaisi ottaa vakavasti. Käypä hoito -suosituksen mukaan noin 2 prosenttia naisista kokee menopaussin alle 40-vuotiaana ja 7–8 prosenttia 40–44-vuotiaana. Terveyskirjasto käyttää alle 40-vuotiaista lukua noin 1 prosentti.

Ensioireet ovat usein samoja kuin myöhemmälläkin iällä: kuukautiskierron muutokset, kuumat aallot ja yöhikoilu. Joskus asia tulee esiin vasta lapsettomuustutkimuksissa. Syy jää usein tuntemattomaksi, mutta taustalla voi olla autoimmuunisairaus, geenimuutos taikka lantion alueen tai munasarjojen leikkaus, sädehoito tai solunsalpaajahoito.

Alle 40-vuotiaan, jonka kuukautiset ovat loppuneet, kuuluu päästä tutkimuksiin. Tämä on syytä sanoa suoraan, koska nuoret naiset saavat oireineen usein kuulla, että he ovat liian nuoria vaihdevuosiin. Ikä ei sulje asiaa pois. Ennenaikaisella hiipumisella on merkitystä sekä hedelmällisyyden että pitkän aikavälin luuston ja verenkiertoelimistön kannalta, joten se on aihe, joka kannattaa selvittää eikä ohittaa.

Mikä vaikuttaa siihen, milloin vaihdevuodet alkavat?

Ajankohta on pitkälti yksilöllinen, mutta muutamia tunnettuja tekijöitä on:

• Perimä. Menopaussi-ikä on osittain periytyvä. Oman äidin ja sisarusten ikä antaa karkean suuntaviivan, ei tarkkaa ennustetta.
• Tupakointi. Tupakointi aikaistaa menopaussia noin 1–2 vuodella ja pahentaa kuumia aaltoja.
• Leikkaukset. Molempien munasarjojen poisto käynnistää menopaussin välittömästi, iästä riippumatta. Kohdunpoisto, jossa munasarjat säästetään, lopettaa kuukautiset mutta ei välttämättä munasarjojen hormonitoimintaa — silloin menopaussin ajankohtaa ei voi seurata vuodoista.
• Tietyt hoidot. Munasarjoihin kohdistuva sädehoito ja solunsalpaajahoidot voivat vaurioittaa munasarjojen toimintaa pysyvästi tai tilapäisesti.
• Maantieteellinen ja väestöllinen vaihtelu. Menopaussin keski-ikä on korkeimmillaan Euroopassa ja Australiassa ja matalimmillaan Afrikan, Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Lähi-idän maissa.

Miksi yksi verikoe ei ratkaise asiaa?

Moni toivoo yhtä koetta, joka kertoisi mustaa valkoisella, missä vaiheessa on menossa. Sellaista ei ole, ja syy on juuri se, mikä tekee perimenopaussista oireisen.

Tärkein käytetty laboratoriokoe on FSH-määritys. Ongelma on, että FSH-pitoisuus voi vaihdella perimenopaussissa jopa päivittäin, koska munasarjat vastaavat viestiin epätasaisesti. Yksittäisen FSH-määrityksen pohjalta ei yleensä voida tehdä johtopäätöksiä: matala arvo ei sulje pois perimenopaussia eikä korkea arvo yhdellä mittauskerralla todista menopaussia. Myöskään yksittäisistä estrogeenitasoista ei ole diagnostista hyötyä.

Käytännössä diagnoosi tehdään iän, kuukautishistorian ja oireiden perusteella. Laboratoriokokeita käytetään harkiten ja lähinnä silloin, kun tilanne on epäselvä — esimerkiksi 40–45-vuotiaalla tai kun epäillään ennenaikaisia vaihdevuosia. Silloinkin arvoa mitataan vähintään kahdesti, vähintään kuukauden välein: toistetusti koholla oleva arvo (S-FSH yli 30 IU/l) viittaa munasarjojen toiminnan hiipumiseen, ja yli 40 IU/l tarkoittaa yleensä menopaussia. Kokeita otetaan usein myös muusta syystä: oireet muistuttavat esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, ja se kannattaa sulkea pois.

Hormonaalista ehkäisyä käyttävällä tilanne on hankalampi, koska ehkäisy säätelee vuotoja ja voi peittää sekä kierron muutokset että osan oireista. Tällöin arvio tehdään oireiden ja iän perusteella yhdessä lääkärin kanssa.

Yleisimmät oireet ja missä vaiheessa ne osuvat kohdalle

Noin 70–80 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista kokee estrogeenipitoisuuden pienenemiseen liittyviä oireita. Yleisyys vaihtelee oireittain:

• Kuumat aallot ja hikoilukohtaukset — noin 67–70 prosentilla. Alkavat usein jo perimenopaussissa ja ovat voimakkaimmillaan menopaussin ympärillä. Lue lisää siitä, mitä kehossa tapahtuu kuuman aallon aikana ja mitä voit itse tehdä.
• Unihäiriöt — noin 64–69 prosentilla. Tyypillistä on yöllinen heräily ja vaikeus nukahtaa uudelleen. Aihetta käsitellään tarkemmin vaihdevuosien uniongelmia koskevassa oppaassa.
• Limakalvojen kuivuus — noin 44–76 prosentilla. Yleistyy postmenopaussissa eikä yleensä väisty itsestään.
• Mielialaoireet — noin 47–56 prosentilla. Ärtyisyys, mielialan vaihtelu ja ahdistuneisuus painottuvat hormonien heilahteluvaiheeseen eli perimenopaussiin.
• Muut tavalliset oireet — nivelkivut, sydämentykytykset, keskittymisvaikeudet ja muistin takkuilu, päänsärky sekä muutokset hiuksissa ja ihossa.

Osa oireista on sellaisia, joista ei ole tapana puhua: emättimen kuivuus, kipu yhdynnässä, virtsankarkailu, hiusten oheneminen. Ne ovat tavallisia, ne liittyvät samaan hormonimuutokseen, ja niihin on hoitoja. Vaikeneminen on ainoa asia, joka ei auta.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Vaihdevuosien takia ei tarvitse mennä lääkäriin, jos olo on hyvä. Näissä tilanteissa yhteydenotto on kuitenkin aiheellinen:

• Kuukautiset ovat loppuneet ennen 40 vuoden ikää tai vuodot ovat harventuneet selvästi alle 45-vuotiaana.
• Vuoto on poikkeuksellisen runsasta, pitkittynyttä tai tulee tiheämmin kuin kolmen viikon välein.
• Vuotoa esiintyy yhdynnän jälkeen tai kuukautisten välillä.
• Vuoto alkaa uudelleen sen jälkeen, kun kuukautiset ovat olleet poissa vähintään 12 kuukautta. Tämä on aina syy hakeutua tutkimuksiin.
• Oireet haittaavat arkea, työtä, ihmissuhteita tai unta.
• Mieliala on pitkään matala, mielenkiinto on kadonnut tai ahdistus on jatkuvaa.
• Limakalvojen kuivuus, kirvely, toistuvat virtsatietulehdukset tai yhdyntäkipu.
• Munasarjat on poistettu leikkauksessa tai takana on munasarjoihin kohdistunut sädehoito tai solunsalpaajahoito.

Vastaanotolla arvioidaan tilanne kokonaisuutena. Lääkäri voi harkita hormonihoitoa, joka on tehokkain hoito vasomotorisiin oireisiin, tai paikallisesti annosteltavaa estrogeenia limakalvo-oireisiin. Hoidon soveltuvuus, hyödyt ja riskit arvioidaan aina yksilöllisesti terveyshistorian perusteella. Myös hoitamatta jättäminen on hyväksyttävä valinta, jos oireet eivät haittaa.

Vastaanotolle kannattaa ottaa mukaan muistiinpanot: milloin viimeiset kuukautiset olivat, miten kierto on muuttunut viimeisen vuoden aikana, mitkä oireet häiritsevät eniten ja kuinka usein niitä on. Se lyhentää keskustelua ja tekee siitä tarkemman.

Yhteenveto

Vaihdevuodet etenevät neljässä vaiheessa. Premenopaussissa kierto on säännöllinen. Perimenopaussi eli esivaihdevuodet on pisin ja oireisin vaihe, joka alkaa tyypillisesti 4–7 vuotta ennen menopaussia ja jonka aikana kuukautiset tulevat vielä — hormonitasot heilahtelevat sen sijaan että vain laskisivat. Menopaussi on yksi ainoa ajankohta, viimeiset kuukautiset, ja se voidaan todeta vasta 12 kuukautta myöhemmin. Postmenopaussi on sen jälkeinen aika, jolloin oireet useimmilla vähitellen lievittyvät.

Keskimäärin menopaussi osuu 51 ikävuoden kohdalle, yleisimmin 45–55 vuoden välille. Yhtä ratkaisevaa verikoetta ei ole, koska FSH heilahtelee perimenopaussissa päivittäin. Jos kuukautiset loppuvat ennen 40 vuoden ikää tai vuoto palaa 12 kuukauden tauon jälkeen, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.