Emättimen kuivuus ja kuivat limakalvot vaihdevuosien aikana

Emättimen kuivuus on yksi niistä vaihdevuosien oireista, joista puhutaan vähiten. Moni ajattelee, että se kuuluu ikään, että sille ei voi tehdä mitään, tai että sitä on liian noloa ottaa puheeksi vastaanotolla. Kaikki kolme ovat vääriä käsityksiä. Kuivat limakalvot ovat hyvin tavallinen, tutkittu ja hoidettava vaiva, ja hoito auttaa suurinta osaa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan noin 70 prosenttia menopaussin ohittaneista naisista kokee häiritseviä urogenitaalioireita. Silti vain 25–50 prosenttia hakee niihin apua, ja vain 25–30 prosenttia lääkäreistä ottaa aiheen itse puheeksi. Vaikeneminen on siis molemminpuolista – ja juuri siksi tämä asia kannattaa sanoa itse ääneen.

Mitä emättimessä tapahtuu vaihdevuosien aikana?

Emättimen limakalvo on estrogeeniriippuvaista kudosta. Niin kauan kuin estrogeenia on riittävästi, limakalvo on paksu, joustava ja kosteutuu itsestään. Kun estrogeenituotanto vähenee vaihdevuosien myötä, kudos muuttuu neljällä tavalla samanaikaisesti:

• Limakalvo ohenee ja tulee hauraammaksi, jolloin se vaurioituu herkemmin.
• Verenkierto vähenee kudoksessa.
• Kosteus ja joustavuus vähenevät, koska rauhasten toiminta hiipuu.
• pH nousee, kun emätintä suojaavien maitohappobakteerien määrä pienenee. Tämä lisää tulehdusalttiutta.

Viimeinen kohta selittää paljon siitä, mikä muuten tuntuu sattumalta. Emättimen hapan ympäristö on osa elimistön omaa suojaa. Kun pH nousee, suoja heikkenee, ja sekä emätin- että virtsatietulehdukset yleistyvät. Kyse ei siis ole siitä, että hygienia olisi yhtäkkiä pettänyt.

Sama estrogeenin puute vaikuttaa myös virtsaputkeen ja virtsarakon alueeseen, koska nekin ovat estrogeeniherkkää kudosta. Siksi kuivuus ja virtsaoireet kulkevat usein käsi kädessä. Lantionpohjan puolta käsitellään tarkemmin artikkelissa virtsankarkailu ja lantionpohjan lihakset.

Genitourinaarinen menopaussioireyhtymä – mitä nimi tarkoittaa?

Näiden oireiden kokonaisuudelle on oma lääketieteellinen nimensä: genitourinaarinen menopaussioireyhtymä eli vaihdevuosien urogenitaalinen oireyhtymä, lyhenteeltään GSM (genitourinary syndrome of menopause). Nimi kuulostaa raskaalta, mutta se tarkoittaa yksinkertaista asiaa: estrogeenin väheneminen vaikuttaa sukupuolielinten ja virtsateiden kudoksiin yhtenä kokonaisuutena, ei erillisinä vaivoina.

Nimen tunteminen on käytännössä hyödyllistä kahdesta syystä. Ensinnäkin se auttaa hahmottamaan, että emättimen kuivuus, kirvely, toistuvat virtsatietulehdukset ja tihentynyt virtsaamistarve voivat kaikki juontua samasta syystä. Toiseksi se antaa asialle sanat. Jos oireista puhuminen tuntuu vaikealta, vastaanotolla voi hyvin aloittaa lauseella "haluaisin kysyä limakalvo-oireista".

Miksi tämä ei mene ohi itsestään?

Tässä on tärkein ero muihin vaihdevuosien oireisiin verrattuna, ja se kannattaa lukea ajatuksen kanssa.

Hikoilu ja kuumat aallot ovat useimmilla ohimeneviä. Ne kestävät tyypillisesti 2–7 vuotta ja lievittyvät ajan kanssa itsestään. Limakalvo-oireet eivät toimi näin. Käypä hoito -suositus toteaa, että hoitamattomana urogenitaalioireet jatkuvat loppuelämän ajan. Ne alkavat usein jo ennen varsinaista menopaussia ja tavallisesti pikemminkin lisääntyvät kuin väistyvät vuosien myötä.

Odottaminen ei siis ole tässä strategia. Se on käytännössä päätös elää oireiden kanssa. Tämä on myös se yksittäinen tieto, joka useimmiten muuttaa ihmisen mielen aiheen suhteen – ei se, että oire olisi vaarallinen, vaan se, ettei se korjaannu odottamalla.

Ajoituksesta ja siitä, missä vaihdevuosien vaiheessa mitäkin tyypillisesti tapahtuu, kerrotaan tarkemmin artikkelissa vaihdevuosien vaiheet perimenopaussista postmenopaussiin. Suomessa menopaussin keski-ikä on 51 vuotta, ja tavallinen vaihteluväli on 45–55 vuotta.

Oireet ovat paljon muutakin kuin yhdyntäkipu

Kuivat limakalvot yhdistetään julkisessa puheessa lähes yksinomaan seksiin. Se on harhaanjohtavaa, ja se on yksi syy siihen, miksi moni ei tunnista omaa oiretaan tästä aiheesta. Suuri osa oireista tuntuu tavallisessa arjessa.

Kirvely, kutina ja arkuus arjessa

Limakalvon oheneminen ja kuivuminen aiheuttavat kirvelyä ja arkuutta myös silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Tyypillisiä tilanteita ovat pitkä istuminen, pyöräily, tiukat housut, kuntosali ja jopa pyyhkiminen vessassa. Ulkosynnyttimien kutina on tavallista, ja limakalvojen kuivuminen ja oheneminen on sen yleisin syy.

Moni tulkitsee toistuvan kutinan hiivatulehdukseksi ja hoitaa sitä yhä uudelleen apteekkivalmisteilla. Hiiva selittää kuitenkin vain osan kutinatapauksista. Jos hiivahoito ei auta tai oire palaa aina takaisin, syy on todennäköisesti muualla, ja silloin toistuva itsehoito vain viivyttää oikeaa apua.

Yhdyntään liittyvät oireet

Kuivat limakalvot aiheuttavat erityisesti yhdynnässä kipua ja limakalvovaurioita. Oire voi olla polttelua, kirvelyä tai kipua, ja joskus esiintyy yhdyntäverenvuotoa. Pienet limakalvorepeämät voivat kirvellä vielä pitkään jälkeenpäin.

Tässä syntyy helposti kehä: kipu vähentää halua, vähentynyt seksuaalinen aktiivisuus vähentää verenkiertoa alueella, ja kudos ohenee edelleen. Kehä on katkaistavissa, mutta se ei katkea itsestään.

Virtsaoireet ja toistuvat tulehdukset

Tiheävirtsaisuus saattaa lisääntyä ja virtsanpidätyskyky heikentyä. Oireisiin kuuluvat myös virtsaamispakko, kirvely virtsatessa ja toistuvat virtsatieinfektiot. Jos virtsatietulehduksia alkaa tulla vaihdevuosi-iässä selvästi aiempaa useammin, taustalla on usein juuri limakalvomuutos – ja tämä on tieto, joka kannattaa kertoa lääkärille, koska se voi muuttaa hoitolinjaa.

Mitä voit itse tehdä?

Osa keinoista on yksinkertaisia ja auttaa lieviin oireisiin jo yksinään. Ne kannattaa ottaa käyttöön joka tapauksessa, myös lääkärin määräämän hoidon rinnalla.

Kosteusvoide ja liukuvoide ovat kaksi eri asiaa

Tämä on se kohta, jota useimmat eivät tiedä, ja siksi moni kokeilee vain toista ja päättelee, ettei mikään auta. Valmisteilla on eri tehtävä ja eri käyttötapa.

• Emättimen kosteusvoide on säännölliseen käyttöön tarkoitettu hoitava valmiste. Se ylläpitää limakalvon kosteutta ja normaalia pH:ta jatkuvasti, ja Terveyskirjaston ohjeen mukaan sitä käytetään useita kertoja viikossa, 2–3 päivän välein – ei siis vain silloin, kun oire tuntuu. Apteekista saa ilman reseptiä hormonittomia kosteuttavia geelejä, voiteita ja emätinpuikkoja.
• Liukuvoide on hetkellinen apu yhdyntään. Se vähentää kitkaa juuri sillä hetkellä, mutta se ei hoida limakalvoa eikä vaikuta pH:hon. Liukuvoiteita on vesi-, silikoni- ja öljypohjaisia: vesipohjaiset ovat helppoja pestä pois ja sopivat herkälle iholle, silikonipohjaiset kestävät käytössä pisimpään, ja öljypohjaiset eivät sovi kondomin kanssa, koska öljy haurastuttaa kondomia.

Käytännön sääntö: kosteusvoide on jatkuva perushoito, liukuvoide on tilannekohtainen apu. Monelle sopii molempien käyttö rinnakkain.

Pesu, tuotteet ja vaatetus

Herkkää limakalvoa on helppo ärsyttää lisää huomaamatta. Nämä ovat pieniä muutoksia, mutta ne poistavat turhaa lisärasitusta:

• Pese mietosti tai pelkällä vedellä. Liiallinen pesu ja etenkin saippuan käyttö kuivattavat aluetta entisestään. Emätintä ei tarvitse huuhdella sisältä.
• Jätä hajusteet pois. Hajustetut pesuaineet, intiimisuihkeet ja hajustetut siteet ärsyttävät herkkää limakalvoa. Myös pyykinpesuaineen kannattaa olla hajusteeton.
• Vältä pikkuhousunsuojien jatkuvaa käyttöä. Jatkuva käyttö on tunnettu ärsytyksen aiheuttaja.
• Suosi puuvillaisia alusvaatteita ja hengittäviä materiaaleja. Kireät housut ja synteettiset kankaat lisäävät hankausta ja kosteutta.
• Vaihda märät vaatteet pois uinnin ja liikunnan jälkeen.

Mitä lääkäri voi tarjota?

Jos itsehoito ei riitä, käytettävissä on lääkehoito, ja tämä on se kohta, jossa moni yllättyy myönteisesti.

Paikallinen estrogeenihoito on Käypä hoito -suosituksen mukaan urogenitaalioireiden ensisijainen hoito. Kyseessä on lääke, joka annostellaan suoraan emättimeen voiteena tai emätinpuikkona. Annos on pieni ja vaikutus paikallinen: valmiste vahvistaa emättimen limakalvoa ja palauttaa rauhasten toimintaa kosteuden lisäämiseksi. Suosituksessa korostetaan pienimmän mahdollisen annoksen käyttöä, jolla oireet pysyvät poissa.

Käyttötapa on tyypillisesti sellainen, että valmistetta käytetään ensimmäisten parin viikon ajan joka ilta ja oireiden lievennyttyä ylläpitohoitona kahtena iltana viikossa. Emättimen limakalvo-oireisiin paikallishoito on Terveyskirjaston mukaan yhtä tehokas kuin suun tai ihon kautta toteutettu hormonihoito. Turvallisuudesta todetaan, että paikallishoidot eivät useiden laajojen seurantatutkimusten mukaan lisää rintasyövän tai muiden syöpien riskiä.

Koska oireet eivät väisty itsestään, hoito on usein pitkäkestoista – vaikutus säilyy niin kauan kuin hoitoa jatketaan. Osa valmisteista on saatavilla apteekista ilman reseptiä, mutta sopivuuden, annoksen ja hoidon keston arvioi aina lääkäri, samoin sen, onko taustalla jotain muuta selvitettävää.

Vastaanotolla tehdään tavallisesti gynekologinen tutkimus, ja tarvittaessa otetaan näytteitä tulehdusten poissulkemiseksi. Jos vaihdevuosiin liittyy muitakin oireita, lääkäri voi arvioida myös systeemisen hormonihoidon tarpeen erikseen.

Kuivat limakalvot muuallakin kuin alapäässä

Kuivuus voi tuntua myös silmissä ja suussa. Usein syy on tavallinen: kuiva sisäilma, näyttöpäätetyö, piilolinssit, tupakansavu tai jokin käytössä oleva lääke.

Joskus taustalla on kuitenkin muuta. Jos kuivuus on pitkittynyt ja tuntuu samanaikaisesti useassa paikassa – silmissä, suussa, nenässä ja sukupuolielinten alueella – asia kannattaa tutkituttaa. Esimerkiksi Sjögrenin taudissa juuri tämä yhdistelmä on tyypillinen: silmien kirvely tai roskan tunne ja päivittäin häiritsevän kuiva suu. Sairaus todetaan yli 90-prosenttisesti naisilla, ja se alkaa tyypillisesti 30–50 vuoden iässä, eli osittain samoihin aikoihin kuin vaihdevuodet. Sen erottaminen tavallisista vaihdevuosioireista vaatii lääkärin arvion ja verikokeita.

Kuiva suu ei ole pelkkä epämukavuus: sylki suojaa hampaita, joten pitkittynyt suun kuivuus kannattaa ottaa puheeksi myös hammaslääkärissä.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Perussääntö on yksinkertainen: jos oire haittaa arkea, se on riittävä syy varata aika. Ota yhteyttä erityisesti, jos jokin näistä koskee sinua:

• Oireet viittaavat tulehdukseen: poikkeava valkovuoto, paha haju, kuume tai voimakas kirvely virtsatessa.
• Esiintyy veristä vuotoa, myös vähäistä – erityisesti jos kuukautiset ovat jo loppuneet. Vaihdevuosien jälkeinen verinen vuoto on aina syy hakeutua tutkimuksiin.
• Itsehoito ei auta muutamassa viikossa.
• Virtsatietulehduksia tulee toistuvasti.
• Yhdyntä on kivuliasta.
• Kutina on jatkuvaa, tai iholla näkyy vaaleita, paksuuntuneita tai haavautuneita alueita.
• Alueella on kyhmy, haavauma tai muu muutos, joka ei parane.
• Kuivuus on pitkittynyt myös silmissä ja suussa.

Jos aiheen esille ottaminen tuntuu kiusalliselta, kirjoita se etukäteen ylös tai sano heti vastaanoton alussa, mistä haluat puhua. Terveydenhuollossa tämä on täysin arkipäiväinen asia. Kannattaa muistaa, että vain harva ottaa oireen itse puheeksi – ja koska myöskään lääkäri ei aina kysy, kysymättä jättäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että asia jää hoitamatta.

Lyhyesti

• Estrogeenin väheneminen ohentaa emättimen limakalvoa, vähentää kosteutta ja joustavuutta sekä nostaa pH:ta, mikä lisää tulehdusalttiutta.
• Oireiden kokonaisuutta kutsutaan genitourinaariseksi menopaussioireyhtymäksi (GSM). Noin 70 prosenttia menopaussin ohittaneista naisista kokee häiritseviä urogenitaalioireita.
• Toisin kuin kuumat aallot, limakalvo-oireet eivät hoitamattomina väisty itsestään vaan jatkuvat loppuelämän ajan.
• Oireita ovat kirvely, kutina, arkuus, yhdyntäkipu ja limakalvovauriot sekä tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja toistuvat virtsatieinfektiot.
• Kosteusvoide on säännöllinen perushoito 2–3 päivän välein. Liukuvoide on hetkellinen apu yhdyntään. Ne eivät korvaa toisiaan.
• Mieto pesu tai pelkkä vesi, hajusteettomuus ja puuvillaiset alusvaatteet vähentävät turhaa ärsytystä.
• Paikallinen estrogeenihoito on lääkäriltä saatava ensisijainen hoito. Annos on pieni ja vaikutus paikallinen, ja moni yllättyy siitä, miten hyvin se auttaa.
• Pitkittynyt kuivuus samanaikaisesti silmissä, suussa ja limakalvoilla on syy hakeutua tutkimuksiin.