Virtsankarkailu ja lantionpohjan lihakset vaihdevuosien aikana

Virtsankarkailu on yksi vaihdevuosien vaietuimmista oireista. Moni ei kerro siitä kenellekään, ei edes lääkärille, ja moni ajattelee, että se kuuluu ikään ja siihen on vain sopeuduttava. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Virtsankarkailu on hyvin tavallista, se on tutkittava ja hoidettava vaiva, ja suurimmalla osalla oireet lievittyvät selvästi ilman leikkausta.

Suomalaisista 40–60-vuotiaista naisista noin 20 prosenttia kärsii virtsankarkailusta, ja yli 70-vuotiaista noin puolet. Näin yleistä vaivaa ei kannata hävetä. Tämä artikkeli käy läpi, mitä lantionpohjassa tapahtuu vaihdevuosien aikana, mitkä ovat kaksi päätyyppiä, ja miten lantionpohjan lihaksia harjoitetaan niin, että siitä on hyötyä.

Mitä lantionpohjassa tapahtuu vaihdevuosien aikana?

Lantionpohjan lihakset muodostavat lihaksisen levyn häpyluun ja häntäluun välille. Ne kannattelevat lantion elimiä – virtsarakkoa, kohtua ja peräsuolta – ja osallistuvat virtsaputken ja peräaukon sulkemiseen. Kun yskäiset tai nostat jotain painavaa, vatsaontelon paine nousee äkillisesti. Terve lantionpohja vastaa siihen supistumalla, ja virtsaputki pysyy kiinni.

Iän myötä lihakset ja sidekudos heikkenevät, ellei niitä käytetä. Raskaudet ja synnytykset, ylipaino, pitkittynyt yskä ja ummetukseen liittyvä toistuva ponnistaminen kuormittavat lantionpohjaa vuosien varrella. Lantionpohjan lihakset heikkenevät käyttämättöminä samalla tavalla kuin muutkin lihakset.

Vaihdevuosien jälkeen mukaan tulee toinen tekijä. Estrogeenitason lasku vaikuttaa myös virtsaputken ja emättimen limakalvoihin ja niiden alla olevaan kudokseen. Kudos ohenee ja menettää joustavuuttaan, ja virtsaputken sulkeutuminen voi heikentyä. Siksi virtsankarkailu ja emättimen kuivuus esiintyvät usein yhdessä ja alkavat monella samoihin aikoihin. Vaihdevuosien eri vaiheista ja niiden aikataulusta kerrotaan tarkemmin artikkelissa vaihdevuosien vaiheet perimenopaussista postmenopaussiin.

Virtsankarkailun kaksi päätyyppiä

Hoito valitaan sen mukaan, kummasta tyypistä on kyse, joten oman oiretyypin tunnistaminen kannattaa. Ero on käytännössä helppo huomata: tuleeko karkaaminen ponnistuksen yhteydessä vai äkillisen pakottavan tarpeen kanssa.

Ponnistusinkontinenssi

Ponnistusinkontinenssissa virtsaa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen yhteydessä ilman minkäänlaista virtsaamispakon tunnetta. Tyypillisiä tilanteita ovat yskäisy, aivastus, nauru, raskaan esineen nostaminen, juoksu, hyppiminen ja portaissa alaspäin meneminen. Määrä on usein pieni, muutama tippa tai loraus, mutta se tulee yllättäen eikä sitä ehdi estää.

Taustalla on virtsaputken riittämätön sulkeutuminen silloin, kun vatsaontelon paine äkillisesti nousee. Juuri tähän tyyppiin lantionpohjan lihasharjoittelu vaikuttaa suoraan: vahvempi ja nopeammin reagoiva lihas tukee virtsaputkea juuri sillä hetkellä, kun painetta tulee.

Pakkoinkontinenssi

Pakkoinkontinenssissa karkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve, jota ei ehdi tai pysty hillitsemään. Virtsaa voi tulla kerralla runsaastikin. Taustalla on rakkolihaksen tahaton supistelu. Moni tunnistaa tilanteen siitä, että tarve iskee avaimen kääntyessä kotioven lukossa tai käsiä pestessä, ja että vessareissuja kertyy päivän mittaan paljon.

Suurimmassa osassa tapauksia pakkoinkontinenssin syytä ei löydy. Joskus taustalla on neurologinen sairaus, kuten MS-tauti tai Parkinsonin tauti. Hoito painottuu tässä tyypissä enemmän rakon toimintaan ja tarvittaessa lääkitykseen, mutta ohjattu lantionpohjan lihasharjoittelu on Terveyskirjaston mukaan vaikuttava hoito kaikissa virtsankarkailun muodoissa.

Sekamuotoinen virtsankarkailu

Molempien tyyppien yhdistelmä on tavallinen. Jos tunnistat itsesi sekä ponnistus- että pakko-oireista, se ei tarkoita, että jokin olisi erityisen vialla. Se tarkoittaa, että hoitoa suunnitellaan sen mukaan, kumpi oire haittaa arkea enemmän. Vastaanotolla kannattaa kertoa molemmista.

Näin harjoitat lantionpohjan lihaksia

Lantionpohjan lihasharjoittelu on virtsankarkailun ensisijainen omahoito. Se on ilmaista, sitä voi tehdä missä tahansa eikä kukaan huomaa sitä. Ehtoja on kaksi: liikkeen pitää olla oikea, ja harjoittelun pitää olla säännöllistä riittävän pitkään.

Löydä ensin oikeat lihakset

Oikea supistus tuntuu siltä kuin sulkisit peräaukon, emättimen ja virtsaputken ja imaisisit ne sisään ja ylöspäin. Liike on sisäänpäin suuntautuva, ei ulospäin työntävä.

Voit varmistaa suorituksen asettamalla kaksi sormea emättimeen ja tuntemalla supistuksen niiden ympärillä. Toinen tapa on tunnustella kädellä alavatsaa ja pakaroita: jos ne liikkuvat, mukana on vääriä lihaksia.

Harjoitusohjelma

Terveyskirjaston harjoitteluohjeessa on kolme erilaista harjoitusta, jotka kaikki kannattaa ottaa mukaan. Ne harjoittavat lihasta eri tavoin, ja arjen tilanteet vaativat molempia ominaisuuksia – kestoa ja nopeutta.

• Kestävyysharjoitus: pidä kevyt supistus 10–20 sekuntia ja rentouta välillä. Toista 10 kertaa. Tätä tarvitset esimerkiksi istumasta ylös noustessa ja kävellessä.
• Nopeusharjoitus: supista ja rentouta lantionpohjaa niin nopeasti ja voimakkaasti kuin pystyt, 10 kertaa peräkkäin. Tätä tarvitset yskäistessä – ja tässä on käytännön niksi: aloita supistus juuri ennen yskäisyä, älä sen aikana.
• Voimaharjoitus: pidä voimakas supistus 5–10 sekuntia ja rentoudu sen jälkeen 10–20 sekuntia. Toista 5–10 kertaa. Tätä tarvitset nostaessasi jotain painavaa.

Harjoitukset tehdään 1–2 kertaa päivässä. Käypä hoito -suosituksen harjoitteluohjeessa muistutetaan lisäksi lepopäivistä: viikkoon kannattaa jättää 1–2 päivää, jolloin ei harjoitella. Lihas vahvistuu levon aikana, ei pelkästään suorituksen aikana.

Milloin tuloksia? Terveyskirjaston ohjeen mukaan tuloksia voi odottaa 1–3 kuukaudessa. Käypä hoito -suosituksessa säännöllisen ja intensiivisen harjoittelun kestoksi mainitaan 2–6 kuukautta. Aikajänne on siis kuukausia, ei päiviä. Kun tilanne on parantunut, harjoittelua jatketaan muutaman kerran viikossa – muuten hyöty häviää vähitellen, kuten missä tahansa lihasharjoittelussa.

Käytännön vinkki: kytke harjoitus johonkin, jonka teet joka päivä samaan aikaan. Hampaiden pesu, aamun suihku tai työmatkan bussipysäkki toimivat muistutuksena paremmin kuin hyvä aikomus.

Yleisin virhe: väärät lihakset

Selvästi tavallisin virhe on jännittää pakaroita, vatsaa tai reisiä lantionpohjan sijasta. Silloin tuntuu siltä, että tekee jotain, mutta oikea lihas ei tee juuri mitään. Terveyskirjaston ohjeessa sanotaan asia suoraan: pakaroiden, vatsan ja reisien tulee pysyä rentoina.

Toinen tavallinen virhe on hengityksen pidättäminen. Supistuksen aikana hengitetään normaalisti. Kolmas on rentoutuksen unohtaminen: lantionpohjan pitää myös rentoutua täysin supistusten välillä, eikä pelkkä jatkuva jännittäminen ole harjoittelua.

Älä harjoittele katkaisemalla virtsasuihkua

Tämä on ehkä yleisin virtsankarkailusta kiertävä neuvo, ja se on syytä oikaista. Käypä hoito -suosituksen harjoitteluohjeessa virtsasuihkun katkaisu mainitaan ainoastaan kertaluonteisena testinä oikean lihaksen tunnistamiseen – ei harjoitusmenetelmänä. Toistuvana harjoituksena sitä ei tule tehdä. Jos et ole varma, teetkö liikkeen oikein, luotettavampi tapa varmistaa on sormituntuma tai fysioterapeutin ohjaus.

Mitä muuta voit itse tehdä?

Lihasharjoittelun rinnalla muutama arjen asia vaikuttaa yllättävän paljon siihen, kuinka paljon painetta lantionpohjaan kohdistuu päivän mittaan.

• Paino. Käypä hoito -suosituksen mukaan jo 5–10 prosentin painonpudotus voi vähentää virtsankarkailua merkittävästi, jos painoa on liikaa. Tämä on yksi tehokkaimmista yksittäisistä keinoista.
• Ummetus. Ummetus saattaa lisätä virtsankarkailuoireita, joten sen ehkäisy ja hoito kannattaa ottaa vakavasti. Toistuva voimakas ponnistaminen vessassa kuormittaa juuri niitä rakenteita, joita yritetään vahvistaa.
• Tupakointi ja pitkittynyt yskä. Runsas tupakointi ja krooninen yskä ovat tunnettuja riskitekijöitä. Jokainen yskäisy on ponnistus. Pitkittynyt yskä kannattaa selvittää lääkärin kanssa myös tästä syystä.
• Vessatavat. Älä käy vessassa "varmuuden vuoksi" jatkuvasti. Rakko tottuu tyhjenemään yhä pienemmällä täytöksellä, ja tarve alkaa tuntua yhä useammin. Anna virtsan tulla rauhassa loppuun asti äläkä ponnista.
• Nesteet. Juomisen vähentäminen ei ole ratkaisu virtsankarkailuun. Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että tarvittava nestemäärä on normaalisti 1,5–2 litraa vuorokaudessa. Liiallinen juominen lisää virtsaamistarvetta, mutta normaali nestemäärä on edelleen tarpeen – myös silloin, kun oireet haittaavat.

Mitä lääkäri ja fysioterapeutti voivat tarjota?

Vastaanotolla tehdään perusselvitykset: vatsan tunnustelu, gynekologinen tutkimus, lantionpohjan lihasvoiman arviointi ja virtsanäytteen tutkiminen. Usein pyydetään täyttämään muutaman päivän virtsaamispäiväkirja, koska se kertoo oiretyypistä enemmän kuin muistinvarainen kuvaus.

Hoitovaihtoehtoja on useita, ja ne otetaan käyttöön yleensä tässä järjestyksessä:

• Ohjattu lantionpohjan lihasharjoittelu. Lantionpohjan fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti arvioi lihasvoiman, tarkistaa suoritustekniikan ja laatii ohjelman. Jos harjoittelu tuntuu vaikealta tai oikeaa liikettä ei löydy, saatavilla on myös laitteita, jotka antavat palautetta suorituksesta. Ohjattu harjoittelu tuottaa tavallisesti paremman tuloksen kuin omin päin tehty.
• Paikallinen estrogeenihoito. Vaihdevuosien jälkeen lääkäri voi arvioida emättimeen annosteltavan estrogeenivalmisteen tarpeen. Kyseessä on lääke, ja sen sopivuuden arvioi aina lääkäri.
• Apuvälineet. Inkontinenssisuojia ja emättimeen asetettavia tukivälineitä on saatavilla, ja ne voivat tuoda arkeen varmuutta erityisesti liikuntatilanteissa. Ne eivät korjaa syytä, mutta ne eivät myöskään ole luovuttamista.
• Lääkehoito pakkoinkontinenssiin. Käytössä on lääkeryhmiä, jotka rauhoittavat rakkolihaksen tahatonta supistelua. Lääkäri arvioi hyödyt ja haitat, sillä osalla valmisteista on haittavaikutuksia, jotka on syytä huomioida erityisesti iäkkäämmillä.
• Leikkaushoito. Vaikeaa ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa mini-invasiivisella nauhaleikkauksella, joka tehdään usein paikallispuudutuksessa, tai virtsaputken ympärille annettavalla täyteainehoidolla. Leikkausta harkitaan, kun konservatiivinen hoito ei riitä.

Virtsankarkailu voi johtua myös muusta

Kaikki virtsankarkailu ei liity vaihdevuosiin eikä lantionpohjan lihaksiin. Äkillinen virtsatietulehdus voi olla uutena alkaneen virtsankarkailun taustalla, ja se on syy hakeutua vastaanotolle nopeasti. Ummetus voi pahentaa oireita. Käypä hoito -suosituksessa on myös oma taulukkonsa lääkeaineista, jotka voivat aiheuttaa tai pahentaa virtsankarkailua – tämä on hyvä muistaa erityisesti, jos käytössä on useita lääkkeitä. Lääkitys kannattaa käydä läpi lääkärin tai apteekin kanssa sen sijaan, että lopettaisi jonkin valmisteen omin päin.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Yleisohje on yksinkertainen: kun oire on jatkuva ja haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa, asia kannattaa ottaa puheeksi. Varaa aika erityisesti, jos jokin näistä koskee sinua:

• Virtsankarkailu on alkanut äkillisesti tai pahentunut nopeasti.
• Virtsaamiseen liittyy kirvelyä, kuumetta, alavatsakipua tai virtsa haisee poikkeavalta.
• Virtsassa on verta.
• Olet harjoitellut lantionpohjan lihaksia ohjeen mukaan noin kaksi kuukautta ilman minkäänlaista muutosta.
• Harjoittelu aiheuttaa kipua.
• Et löydä oikeaa lihasta etkä ole varma, teetkö liikkeen oikein.
• Emättimessä tuntuu painon tunnetta tai pullistumaa.
• Olet alkanut rajoittaa liikuntaa, matkoja tai menoja oireen takia.
• Rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla.

Jos aiheesta puhuminen tuntuu vaikealta, voit sanoa sen suoraan vastaanoton alussa tai kirjoittaa asian etukäteen ylös. Terveydenhuollossa tämä on arkipäivää, ja kysymys on hoidettavasta vaivasta – ei jostain, mitä pitäisi kestää loppuelämä.

Lyhyesti

• Virtsankarkailu on tavallista: 40–60-vuotiaista suomalaisnaisista noin 20 prosentilla ja yli 70-vuotiaista noin puolella.
• Taustalla on lantionpohjan lihasten ja sidekudoksen heikkeneminen sekä vaihdevuosien jälkeen matalampi estrogeenitaso, joka vaikuttaa virtsaputken ja emättimen kudokseen.
• Ponnistusinkontinenssissa virtsa karkaa yskäistessä, aivastaessa, nauraessa, nostaessa tai juostessa. Pakkoinkontinenssissa karkaamista edeltää äkillinen, pakonomainen tarve. Yhdistelmä on tavallinen.
• Lantionpohjan lihasharjoittelu on ensisijainen omahoito: kestävyys-, nopeus- ja voimaharjoitus 1–2 kertaa päivässä, lepopäivät mukaan, tuloksia 1–3 kuukaudessa.
• Pakarat, vatsa ja reidet pidetään rentoina. Virtsasuihkun katkaisu on testi, ei harjoitus.
• Painonpudotus, ummetuksen hoito, tupakoinnista luopuminen ja vessatapojen tarkistus tukevat harjoittelua. Juomisen vähentäminen ei kuulu hoitoon.
• Lääkäriltä ja fysioterapeutilta saa ohjatun harjoittelun, apuvälineitä, lääkkeitä ja tarvittaessa leikkaushoidon. Virtsankarkailu voi johtua myös virtsatietulehduksesta, ummetuksesta tai lääkityksestä.