Miksi hiukseni ovat ohuet? Hiusten ohenemisen syyt

Ohuemmat hiukset, leveämpi jakaus tai aiempaa harvempi hiuspohja ovat tavallisia havaintoja, ja ne yleistyvät iän myötä sekä naisilla että miehillä. Hiusten oheneminen ei kuitenkaan ole yksi ilmiö vaan monta erilaista. Ne eroavat toisistaan syyn, etenemisnopeuden ja ennusteen suhteen, ja juuri siksi sama neuvo ei sovi kaikille. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten hius kasvaa, mitkä ovat hiustenlähdön tavallisimmat syyt, mikä ero on vähitellen etenevällä ohenemisella ja äkillisellä läiskittäisellä hiustenlähdöllä, ja milloin asia kannattaa näyttää lääkärille.

Näin hius kasvaa: anageeni, katageeni ja telogeeni

Jokainen hius kasvaa omassa karvatupessaan ja noudattaa omaa kiertoaan. Kierrossa on kolme vaihetta. Anageeni on kasvuvaihe, jonka aikana hius pitenee. Katageeni on lyhyt siirtymävaihe, jossa kasvu päättyy. Telogeeni on lepovaihe, jonka jälkeen hius irtoaa ja karvatupessa käynnistyy uusi kasvuvaihe.

Olennaista on, että päänahan hiukset eivät ole samassa vaiheessa samaan aikaan. Suurin osa hiuksista on kasvuvaiheessa ja osa lepovaiheessa, ja vaiheet vaihtuvat eri hiuksissa eri aikaan. Siksi hiuksia irtoaa jatkuvasti pieniä määriä, joka päivä, myös silloin kun hiuspohja voi täysin hyvin. Yksittäiset hiukset harjassa, tyynyllä tai suihkun lattialla eivät siis sellaisenaan ole merkki hiustenlähdöstä.

Lääkärin vastaanotolla irtoamista arvioidaan muun muassa vetokokeella. Terveyskirjaston mukaan vetokokeessa ”normaalisti hiuksia irtoaa alle viisi, ja isompi määrä merkitsee lisääntynyttä hiustenlähtöä”. Tämä on käyttökelpoisempi mittari kuin päivittäin irronneiden hiusten laskeminen, jota on käytännössä vaikea tehdä luotettavasti.

Hiuksen kierto muuttuu myös iän myötä. Terveyskirjaston mukaan hiuksen kasvuvaihe lyhenee vaiheittain ja sekä hiusten lukumäärä että niiden läpimitta pienenevät. Hius ei siis ehdi kasvaa yhtä pitkäksi kuin nuorena ennen kuin se irtoaa, ja yksittäinen hius on ohuempi kuin aiemmin. Tämä yhdistelmä saa hiuspohjan näyttämään harvemmalta, vaikka mitään sairautta ei olisi taustalla.

Oheneminen ei ole sama asia kaikilla

Hiusten harveneminen on niin tavallista, että siitä puhutaan usein yhtenä asiana. Käytännössä saman havainnon takana voi olla hyvin erilaisia tilanteita: vuosien mittaan etenevä perinnöllinen oheneminen, muutamassa viikossa alkanut runsas irtoaminen jonkin sairauden tai leikkauksen jälkeen, kilpirauhasen toimintahäiriö, lääkitys tai päänahan ihosairaus. Osa näistä korjaantuu itsestään, osa vaatii lääkärin arviota, ja osa etenee hitaasti koko loppuelämän ajan.

Siksi kysymys ei oikeastaan ole ”mikä auttaa ohuisiin hiuksiin” vaan ”mistä juuri minun hiusteni oheneminen johtuu”. Vasta sen jälkeen on mahdollista sanoa, kannattaako odottaa, muuttaa jotakin arjessa vai varata aika vastaanotolle.

Hiustenlähdön tavallisimmat syyt

Kun hiusten oheneminen alkaa haitata, kannattaa ensin selvittää mistä on kyse. Alla olevat syyt on koottu Terveyskirjaston Lääkärikirja Duodecimin artikkeleista.

Androgeeninen alopesia eli perinnöllinen kaljuuntuminen

Yleisin hiustenlähdön syy on androgeeninen alopesia, josta käytetään myös nimitystä androgeneettinen hiustenlähtö tai miestyyppinen ja naistyyppinen kaljuuntuminen. Taustalla on perinnöllinen alttius ja hiusten herkkyys androgeenihormoneille. Terveyskirjaston mukaan tämä hiustenlähdön muoto etenee hitaasti.

Hitaus on tärkeä tunnusmerkki. Muutos on harvoin äkillinen, ja monelle se hahmottuu vasta vanhoja valokuvia katsoessa tai kun jakaus alkaa näkyä leveämpänä. Naisilla oheneminen painottuu usein päälaelle ja jakauksen seutuun, miehillä tyypillisesti ohimoille ja päälaelle. Kyse ei ole siitä, että hiukset katoaisivat kerralla, vaan siitä että hiukset ohenevat ja lyhenevät kierto kierrolta.

Telogeeni effluvium eli telogeeninen hiustenlähtö

Telogeenisessä hiustenlähdössä epätavallisen suuri osa hiuksista siirtyy yhtä aikaa kasvuvaiheesta lepovaiheeseen, ja irtoaminen näkyy vasta viiveellä. Terveyskirjaston mukaan ”akuuttia telogeenistä hiustenlähtöä edeltää yleensä 2–4 kuukautta aiemmin voimakas fyysinen stressitilanne”, ja nopeaa telogeenista hiustenlähtöä tapahtuu esimerkiksi muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä tai vakavasta infektiosta.

Tyypillisiä laukaisevia tilanteita ovat siis sairastuminen, korkea kuume, leikkaus, voimakas laihtuminen ja pitkä henkinen kuormitus. Viive on se, joka hämää: kun hiukset alkavat irrota, itse tapahtuma on jo kuukausia takanapäin, eikä yhteyttä tule ajatelleeksi. Ennuste on kuitenkin hyvä. Terveyskirjaston mukaan hiukset palautuvat yleensä ennalleen kuuden kuukauden kuluessa, kun laukaissut tilanne on ohi.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja raudanpuuteanemia

Osa hiustenlähdöstä liittyy yleissairauksiin. Terveyskirjasto toteaa, että ”yleistaudeista muun muassa raudanpuuteanemia ja kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa hiustenlähtöä”. Nämä ovat asioita, jotka lääkäri sulkee pois tai toteaa laboratoriokokeilla, ja jos tällainen syy löytyy, sitä hoidetaan lääkärin ohjeiden mukaan. Kyseessä on siis lääketieteellinen selvitys, ei asia, jonka voi päätellä itse peilin edessä.

Lääkkeet

Myös lääkitys voi olla syynä. Terveyskirjaston mukaan ”tietyt lääkkeet, kuten aknen ja psoriaasin hoidossa käytettävät retinoidit sekä syövän hoitoon käytetty kemoterapia, voivat aiheuttaa hiustenlähtöä”. Jos hiustenlähtö on alkanut uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin.

Pälvikalju eli alopecia areata

Pälvikalju on autoimmuunisairaus, jossa elimistö reagoi karvatupen rakenteita vastaan. Terveyskirjaston mukaan se aiheuttaa nopeaa läiskittäistä hiustenlähtöä ja koskettaa noin kahta prosenttia väestöstä. Tyypillisesti päänahkaan ilmaantuu yksi tai useampi muutaman senttimetrin läpimittainen kalju alue, joka on tavallisesti kivuton. Muutoksia voi tulla myös kulmakarvoihin, silmäripsiin ja parran alueelle.

Terveyskirjaston mukaan noin puolella hiukset kasvavat takaisin vuoden kuluessa, ja ensimmäisellä kerralla diagnoosin varmistaminen lääkärin vastaanotolla on suositeltavaa.

Ulkoiset syyt

Terveyskirjasto mainitsee hiustenlähdön syinä myös trikotillomanian eli pakonomaisen hiusten nyppimisen, kiristävät kampaukset ja päänahan silsan eli sieni-infektion. Nämä ovat siinä mielessä eri asia kuin edelliset, että ne kohdistuvat hiukseen ja hiuspohjaan ulkoapäin. Kiristävien kampausten aiheuttama veto on hitaasti kertyvä rasitus, joka näkyy usein ensimmäisenä ohimoilla ja hiusrajassa, ja sieni-infektio on hoidettavissa, kun se on tunnistettu.

Diffuusi oheneminen vai läiskittäinen hiustenlähtö?

Yksi hyödyllisimmistä havainnoista, jonka voit tehdä itse, on se millä tavalla hiukset harvenevat. Ero ei ole kosmeettinen vaan ohjaa suoraan sitä, mitä asialle kannattaa tehdä.

Diffuusi eli tasainen oheneminen tarkoittaa, että hiukset harvenevat laajalla alueella samanaikaisesti. Hiuspohjassa ei ole selvärajaisia kaljuja alueita, mutta poninhäntä tuntuu ohuemmalta ja jakaus näyttää leveämmältä. Tämä sopii kuvaan sekä androgeenisesta alopesiasta että telogeenisestä hiustenlähdöstä, ja myös yleissairaudet aiheuttavat useimmiten tämänkaltaista harvenemista.

Läiskittäinen hiustenlähtö tarkoittaa selvärajaisia, äkillisesti ilmaantuvia kaljuja alueita muuten normaalin hiuspohjan keskellä. Tämä ei ole tavanomaista ikääntymiseen liittyvää ohenemista, ja se on aina syy hakeutua lääkäriin. Taustalla voi olla pälvikalju, ihosairaus tai sieni-infektio, ja osa syistä vaatii nimenomaan hoitoa ajoissa.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota aikajanaan. Vuosien mittaan hitaasti edennyt oheneminen kertoo eri asiasta kuin muutamassa viikossa alkanut runsas irtoaminen. Ota valokuva hiuspohjasta ja jakauksesta silloin tällöin. Se on vastaanotolla huomattavasti hyödyllisempi kuin muistikuva.

Mitä voit itse tehdä

Seuraavat asiat eivät poista perinnöllistä taipumusta eivätkä korvaa hiustenlähdön syyn selvittämistä. Ne vähentävät sitä ylimääräistä rasitusta, joka kohdistuu jo valmiiksi ohuisiin hiuksiin, ja ne ovat kaikki maksuttomia.

Pese ja käsittele hiukset hellävaraisesti

Ohut hius katkeaa helpommin kuin paksu. Pese hiukset haalealla vedellä, hiero shampoo hiuspohjaan sormenpäillä eikä kynsillä, ja anna hiusten kuivua osittain itsestään ennen selvittämistä. Selvitä hiukset varovasti latvoista ylöspäin ja käytä harvapiikkistä kampaa. Märkä hius venyy ja katkeaa herkimmin, joten voimakasta hankaamista pyyhkeellä kannattaa välttää.

Vältä kiristäviä kampauksia ja kovaa kuumuutta

Tiukat poninhännät, nutturat, letit ja pinnitykset kohdistavat jatkuvaa vetoa karvatuppiin. Terveyskirjasto mainitsee kiristävät kampaukset yhtenä hiustenlähdön ulkoisena syynä. Vaihtele kampausta ja jakausta, ja pidä hiukset välillä auki. Suoristusraudan, kiharrinten ja hiustenkuivaajan korkein lämpöasetus rasittaa hiusta, ja kemialliset käsittelyt kannattaa ajoittaa harvemmiksi silloin kun hiukset tuntuvat ohuilta.

Huolehdi unesta ja kuormituksen tasaamisesta

Voimakas fyysinen ja henkinen kuormitus on tunnettu telogeenisen hiustenlähdön laukaisija. Säännöllinen unirytmi, riittävä palautuminen ja liikunta ovat siksi järkeviä joka tapauksessa, ja niiden hyöty ulottuu paljon hiuksia laajemmalle. Jos kuormitus on pitkittynyt tai uni ei tule kuntoon omin keinoin, se on hyvä syy varata aika lääkärille.

Muista, että hiuspohja on ihoa

Kutina, hilseily, arkuus tai punoitus hiuspohjassa ovat oma asiansa, eivät osa tavanomaista ohenemista. Jos niitä esiintyy, ne kannattaa mainita vastaanotolla, koska hiuspohjan ihosairaudet hoidetaan eri tavalla kuin muut hiustenlähdön muodot.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Suuri osa hiusten ohenemisesta on vaaratonta ja etenee hitaasti. Osa ei kuitenkaan ole, ja seuraavissa tilanteissa asiaa ei kannata jäädä itse seuraamaan:

• hiuksia irtoaa äkillisesti selvästi tavallista enemmän tai runsas irtoaminen jatkuu viikkoja
• hiuspohjaan ilmaantuu selvärajaisia kaljuja läiskiä
• hiustenlähtöön liittyy hiuspohjan punoitusta, arpeutumista, rakkuloita, kipua tai märkäisyyttä
• samaan aikaan esiintyy väsymystä, painon muutosta, palelua tai hikoilua, sydämentykytystä tai kuukautishäiriöitä
• hiustenlähtö alkoi uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen
• hiustenlähtöä esiintyy lapsella
• naisella esiintyy hiustenlähdön ohella voimakasta karvoituksen lisääntymistä tai muita hormonaalisiin muutoksiin viittaavia oireita
• tilanne kuormittaa mieltä ja arkea niin, että siitä on syytä puhua jonkun kanssa

Vastaanotolla lääkäri arvioi hiustenlähdön tyypin, tekee tarvittaessa vetokokeen ja sulkee laboratoriokokeilla pois muut sairaudet, kuten raudanpuuteanemian ja kilpirauhasen toimintahäiriöt. Tarvittaessa otetaan koepala. Äkillistä tai läiskittäistä hiustenlähtöä ei siis kannata yrittää selvittää itse, koska osassa syistä hoidon ajoituksella on merkitystä.

Kampaus ja tuotteet ovat sallittu apu

Ohuen hiuksen saa näyttämään tuuheammalta ilman, että hiuspohjaan kohdistuu rasitusta. Lyhyempi tai kevyesti kerrostettu leikkaus antaa hiukselle enemmän liikettä kuin pitkä ja raskas pituus, jakauksen paikan vaihtaminen peittää levenneen jakauksen, ja vaalea sävy erottuu hiuspohjasta vähemmän kuin tumma. Nämä ovat puhtaasti kosmeettisia keinoja eivätkä vaikuta hiustenlähtöön mitenkään, mutta moni kokee ne arjessa hyödyllisiksi sillä aikaa, kun syytä selvitetään.

Sen sijaan kannattaa suhtautua varauksella kaikkeen, mikä lupaa palauttaa menetetyt hiukset. Jos hiustenlähdön syy on selvittämättä, lupaus on annettu ilman tietoa siitä, mistä on kyse.

Yhteenveto

Hiukset ohenevat ikääntyessä, koska kasvuvaihe lyhenee ja yksittäinen hius ohenee. Yleisin hiustenlähdön syy on perinnöllinen androgeeninen alopesia, joka etenee hitaasti. Telogeeni effluvium alkaa tyypillisesti muutama kuukausi voimakkaan fyysisen kuormituksen jälkeen ja korjaantuu useimmiten itsestään. Osa hiustenlähdöstä liittyy yleissairauksiin tai lääkitykseen, ja pälvikalju erottuu muista äkillisenä ja läiskittäisenä. Itse voit huolehtia hellävaraisesta käsittelystä, väljemmistä kampauksista, maltillisesta lämmöstä sekä unesta ja palautumisesta. Selvärajaiset läiskät ja äkillinen runsas irtoaminen kuuluvat lääkärille.

Voit lukea lisää aiheesta artikkelissa ravintoaineista, jotka auttavat ylläpitämään normaaleja hiuksia.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota.