Suonikohjut: syyt, oireet ja mitä voit itse tehdä

Sinertävät, mutkittelevat suonet pohkeissa tai reisissä ovat yksi tavallisimmista ikääntymiseen liittyvistä muutoksista. Osalle ne ovat pelkästään ulkonäköasia, osalle ne kertovat laskimoiden toiminnan häiriöstä, joka kannattaa tutkituttaa. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä suonikohjut johtuvat, miten kosmeettiset hiussuonilaajentumat eroavat varsinaisesta laskimoiden vajaatoiminnasta, mitä voit itse tehdä ja milloin on aika ottaa yhteyttä lääkäriin.

Mitä suonikohjut ovat?

Suonikohjut ovat laajentuneita ja mutkittelevia pintalaskimoita, jotka näkyvät useimmiten säärissä, pohkeissa, polvitaipeissa ja reisissä. Ne syntyvät laskimoiden läppien toiminnan häiriöstä.

Jalkojen laskimoiden tehtävä on kuljettaa veri takaisin sydäntä kohti, ylöspäin painovoimaa vastaan. Työn tekee suurelta osin pohjelihas: kun lihas supistuu kävellessä, se puristaa laskimoita ja työntää verta eteenpäin. Laskimoiden sisällä on pieniä läppiä, jotka estävät verta valumasta takaisin alaspäin puristusten välillä.

Kun läpät eivät sulkeudu kunnolla, syntyy takaisinvirtausta eli refluksia. Käypä hoito -suosituksessa alaraajojen laskimovajaatoiminnan todetaan johtuvan pääasiassa laskimoläppien toimintahäiriöstä, joka aiheuttaa takaisinvirtausta ja nostaa laskimopainetta. Kohonnut paine venyttää laskimon seinämää, suoni laajenee ja alkaa mutkitella — ja lopputulos näkyy ihon läpi. Terveyskirjaston mukaan alaraajojen laskimoiden seinämien heikentyminen aiheuttaa laskimoiden laajentumista eli suonikohjuja.

Kyse on siis kierteestä: heikentynyt läppä nostaa painetta, kohonnut paine laajentaa suonta edelleen, ja laajentunut suoni heikentää läppien sulkeutumista lisää. Siksi suonikohjut harvoin häviävät itsestään.

Jaloissa on kaksi laskimojärjestelmää: syvät laskimot lihasten sisällä ja pinnalliset laskimot lähellä ihoa. Näitä yhdistävät niin sanotut yhdyslaskimot. Suonikohjut ovat pinnallisen järjestelmän ilmentymä, ja juuri siksi ne näkyvät ihon läpi. Suurin osa jalan verenkierrosta kulkee kuitenkin syvien laskimoiden kautta, mikä selittää, miksi vaurioitunut pinnallinen suoni voidaan tarvittaessa sulkea ilman että jalan verenkierto kärsii.

Suonikohjut kehittyvät hitaasti, usein vuosien kuluessa. Moni huomaa ensin vain ohuita juonteita ja vasta myöhemmin selvempiä, kohoavia suonia. Tämä hitaus on yksi syy siihen, että oireita totutaan pitämään normaaleina eikä niistä puhuta lääkärin kanssa.

Mikä lisää suonikohjujen todennäköisyyttä?

Osaan taustatekijöistä ei voi vaikuttaa, osaan voi. Tavallisimmin mainittuja ovat nämä:

• Perimä. Jos lähisuvussa on suonikohjuja, todennäköisyys on selvästi suurempi. Perinnöllisyys on Terveyskirjaston mukaan merkittävä taustatekijä.
• Ikä. Laskimoiden seinämät ja läpät menettävät vuosien myötä osan kimmoisuudestaan, ja siksi suonikohjut yleistyvät iän myötä.
• Raskaus. Moni huomaa muutoksen jaloissaan raskauden aikana tai pian sen jälkeen.
• Pitkäaikainen seisominen. Työ, jossa seistään paikallaan tuntikausia, kuormittaa laskimoita, koska pohjelihaspumppu ei pääse toimimaan.
• Ylipaino. Ylimääräinen paino lisää jalkojen laskimoihin kohdistuvaa kuormaa.

Naisilla suonikohjut ovat yleisempiä kuin miehillä, ja raskauksien määrä vaikuttaa todennäköisyyteen. Myös aiemmat jalan laskimotukokset ja jalan vammat voivat vaurioittaa läppiä pysyvästi.

Ilmiö on tavallinen: Terveyskirjaston mukaan noin 30–40 prosentilla aikuisista on pinnallisten laskimoiden vajaatoimintaa. Lievät laajentumat ovat vielä tätäkin yleisempiä. Suonikohjut eivät siis ole poikkeus vaan väestötasolla hyvin tavallinen löydös — mikä ei kuitenkaan tarkoita, että oireita pitäisi sietää selvittämättä niiden syytä.

Kosmeettiset hiussuonilaajentumat vai laskimoiden vajaatoiminta?

Tämä on se erottelu, joka useimmiten jää tekemättä — ja juuri se ratkaisee, kannattaako asiasta puhua lääkärin kanssa.

Hiussuonilaajentumat eli teleangiektasiat

Nämä ovat hyvin ohuita, punertavia tai sinertäviä juonteita aivan ihon pinnassa. Niitä kutsutaan arkikielessä myös hämähäkkisuoniksi. Ne ovat halkaisijaltaan alle millimetrin, ne eivät kohoa ihon pinnan yläpuolelle eivätkä tunnu sormella tunnusteltaessa. Ne eivät yleensä aiheuta oireita. Käypä hoito -suosituksen CEAP-luokituksessa hiussuonilaajentumat ja retikulaarilaskimot muodostavat luokan C1 — lievimmän asteen löydöksen.

Varsinaiset suonikohjut ja laskimoiden vajaatoiminta

Varsinaiset suonikohjut ovat selvästi paksumpia, ne kohoavat ihon pinnasta ja tuntuvat sormella. CEAP-luokituksessa ne ovat luokka C2. Jos tilanne etenee, mukaan tulevat turvotus (C3), ihomuutokset kuten pigmentaatio, ekseema ja ihon kovettuminen (C4) sekä lopulta parantunut tai avoin laskimohaava (C5–C6).

Käytännön ero on tämä: hiussuonilaajentumat ovat ulkonäköasia, eivätkä ne vaadi hoitoa. Kohoavat, tuntuvat suonet yhdessä turvotuksen, säären ihomuutosten tai oireiden kanssa viittaavat laskimoiden vajaatoimintaan, joka on sairaus ja kuuluu lääkärin arvioitavaksi. Jos et ole varma kumpi on kyseessä, tunnustele suonta sormella ja katso, muuttuuko jalka päivän mittaan turvonneeksi.

Milloin ero ratkaisee

Pelkät hiussuonilaajentumat eivät edellytä tutkimuksia, ja niiden hoito on kosmeettista ja omakustanteista. Jos taas kyseessä on laskimoiden vajaatoiminta, taustalla on toimintahäiriö, joka voi edetä. Silloin merkitystä on sillä, milloin asiaan tartutaan: kompressiohoito ja tarvittaessa toimenpide aloitetaan mieluummin ennen kuin nilkan iho on ehtinyt muuttua. Jos sinulla on samanaikaisesti näkyviä suonia, iltaisin pahenevaa turvotusta ja ihon värimuutoksia nilkassa, kyse ei ole kosmeettisesta asiasta.

Tavallisimmat oireet

Näkyvien suonten lisäksi laskimoiden vajaatoiminta voi näyttäytyä monella tavalla. Terveyskirjaston mukaan tavallisia ovat jalan turvotus, joka pahenee päivän mittaan, kipu, ihon kutina ja ihon tummuminen. Moni kuvaa myös raskauden tai väsymyksen tunnetta säärissä illalla ja pohkeen kramppeja öisin. Oireet ovat usein lievimmillään aamulla ja voimakkaimmillaan pitkän istuma- tai seisomapäivän jälkeen. Jalkojen väsymisestä ja sen taustoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa väsyneet jalat.

Oireiden voimakkuus ei kulje käsi kädessä suonten näkyvyyden kanssa. Suuret ja rumannäköiset suonikohjut voivat olla täysin oireettomia, ja toisaalta melko vaatimattomalta näyttävä löydös voi aiheuttaa selvää turvotusta ja särkyä. Tämä on yksi syy siihen, miksi hoidon tarvetta ei voi arvioida pelkän ulkonäön perusteella.

Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia: säärihaava kehittyy Terveyskirjaston mukaan alle yhdelle prosentille. Silloinkin kun riski on pieni, ihomuutosten seuraaminen nilkan seudulla kannattaa, koska ne edeltävät haavavaihetta.

Miksi oireet pahenevat päivän mittaan?

Kun seisot tai istut, verta kertyy sääriin painovoiman vaikutuksesta ja laskimopaine nousee. Kohonnut paine työntää nestettä laskimoista ympäröivään kudokseen, ja siitä syntyy turvotus. Yön aikana, kun jalat ovat vaakatasossa, paine laskee ja neste imeytyy takaisin — siksi jalka on aamulla usein normaali ja illalla turvonnut. Sama mekanismi selittää, miksi liikkuminen, jalkojen kohoasento ja hoitosukat kaikki auttavat: ne kaikki alentavat säären laskimopainetta.

Mitä voit itse tehdä

Omahoito ei poista jo syntyneitä suonikohjuja, mutta se on Terveyskirjaston mukaan hoidon ensimmäinen vaihe ja voi vähentää oireita.

Liiku päivittäin

Kävely on tehokkain yksittäinen keino, koska se aktivoi pohjelihaspumpun. Säännöllinen kävely mainitaan Terveyskirjastossa nimenomaan jalkalihaspumpun aktivoimiseksi. Myös pohjelihasjumppa — varpaille nousut ja nilkan pyöritykset — auttaa silloin, kun et pääse liikkeelle.

Kävelyn lisäksi uinti ja pyöräily sopivat hyvin, koska niissä pohjelihas työskentelee jatkuvasti ilman iskukuormitusta. Määrää tärkeämpää on säännöllisyys: lyhyt päivittäinen kävely on laskimoiden kannalta parempi kuin yksi pitkä lenkki viikossa.

Katkaise paikallaanolo

Pitkä paikallaan seisominen ja pitkä yhtäjaksoinen istuminen ovat molemmat laskimoille raskaita. Vaihda asentoa säännöllisesti, nouse ylös tunnin välein ja jaloittele muutama minuutti kerrallaan.

Jos työsi on seisomatyötä, siirrä painoa jalalta toiselle, kävele lyhyitä matkoja aina kun se on mahdollista ja tee varpaille nousuja seisoessasi. Istumatyössä auttavat säännölliset nousut ja se, ettet istu jalat ristissä pitkiä aikoja.

Nosta jalat koholle

Jalkojen nostaminen istuessa kuuluu vakiintuneisiin omahoito-ohjeisiin. Kun jalat ovat sydämen tason yläpuolella, laskimopaine säärissä laskee.

Käytännössä 10–15 minuuttia pari kertaa päivässä riittää useimmille. Moni kokee helpotusta myös nukkuessaan, jos sängyn jalkopäätä kohottaa hieman.

Huolehdi painosta

Painonhallinta mainitaan Terveyskirjastossa yhtenä omahoidon kulmakivistä, koska ylipaino lisää laskimoihin kohdistuvaa kuormaa.

Käytä lääkinnällisiä hoitosukkia

Hoitosukat eli tukisukat ovat omahoidon selkein yksittäinen keino. Terveyskirjasto korostaa, että kyse on lääkinnällisistä hoitosukista, ei tavallisista tukisukkahousuista. Käypä hoito -suosituksen mukaan kompressiohoito vähentää oireita, mutta ei näytä estävän vajaatoiminnan etenemistä. Oikea koko ja puristusluokka kannattaa mitatuttaa apteekissa tai apuvälineyksikössä. Komplisoitumattomassa taudissa hoitosukka on omakustanteinen. Käytännön vinkkejä jalkojen hyvinvointiin löydät myös artikkelista kohti keveitä ja kauniita jalkoja.

Vältä lisäksi vyötäröä kiristäviä vaatteita ja jatkuvaa hyvin korkeiden korkojen käyttöä, sillä molemmat rajoittavat pohjelihaksen luontaista toimintaa.

Mitä hoitoja terveydenhuollossa on käytössä?

Seuraava kuvaus on tarkoitettu tiedoksi siitä, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Hoidon tarpeen arvioi aina lääkäri.

• Kompressiohoito. Lääkinnälliset hoitosukat ovat perushoito. Käypä hoito -suosituksen mukaan kompressiohoito on hyödyllistä erityisesti raskauden aikana ja komplisoituneessa taudissa.
• Kovetushoito eli skleroterapia. Suoneen ruiskutetaan ainetta, joka sulkee sen. Vaahtohoito on Käypä hoito -suosituksen mukaan vaihtoehto lämpökatetrihoidolle, mutta sen pitkäaikaistulokset ovat merkittävästi huonommat.
• Laser- ja radiotaajuushoito. Lämpökatetrihoito on Käypä hoito -suosituksessa ensisijainen hoito pinnallisen päärungon vajaatoiminnassa ja arvioidaan kustannusvaikuttavimmaksi hoitomuodoksi.
• Liima-ablaatio. Yhtä tehokas kuin lämpökatetrihoito, mutta kalliimpi.
• Kirurginen poisto. Avoin leikkaus on nykyisin harvoin tarpeen, eikä sitä Käypä hoito -suosituksessa enää suositella ensisijaiseksi hoitomuodoksi.

Suomessa ensimmäinen kontakti on tavallisesti perusterveydenhuollon lääkäri, joka tarvittaessa ohjaa eteenpäin verisuonikirurgian arvioon.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Useimmat suonikohjut ovat vaarattomia, mutta seuraavissa tilanteissa kannattaa varata aika lääkärille:

• Haava säären tai nilkan alueella, joka ei parane. Terveyskirjaston mukaan selittämätön säärihaava on syy hakeutua lääkäriin.
• Ihomuutokset nilkan seudulla: ihon tummuminen, kovettuminen tai ekseema. Nämä ovat CEAP-luokituksen C4-löydöksiä ja kertovat pitkittyneestä laskimopaineesta.
• Äkillinen turvotus toisessa jalassa, erityisesti jos se ilmaantuu nopeasti ja koskee vain toista puolta.
• Kipu ja lämpö sekä punoitus suonen alueella — merkkejä tulehduksesta suonikohjun ympärillä.
• Turvotus, joka jatkuu hoitosukkien käytöstä huolimatta.
• Suonikohjun vuotaminen.

Äkillinen toispuoleinen turvotus, kipu ja lämpö vaativat pikaista arviota, koska ne voivat viitata muuhun kuin suonikohjuihin. Älä tässä tilanteessa jää seuraamaan tilannetta kotona.

Lääkärin vastaanotolla jalat tutkitaan yleensä seisaaltaan ja tarvittaessa tehdään ultraäänitutkimus, jolla nähdään, missä kohtaa läpät vuotavat ja kuinka laajasta vajaatoiminnasta on kyse. Tutkimustulos ratkaisee, riittääkö omahoito vai onko toimenpide aiheellinen.

Mitä omahoito ei tee

On rehellistä sanoa myös se, mitä omahoidolla ei saavuteta. Liikunta, kohoasento ja hoitosukat eivät palauta vaurioituneiden läppien toimintaa eivätkä poista jo syntyneitä suonikohjuja. Ne vaikuttavat oireisiin, eivät rakenteeseen. Käypä hoito -suosituksen mukaan kompressiohoito vähentää oireita, mutta ei näytä estävän vajaatoiminnan etenemistä. Jos suonikohjut halutaan poistaa, se tehdään toimenpiteellä. Tämä on hyvä pitää mielessä, jotta omahoitoon ei kohdistu vääriä odotuksia — ja jotta lääkäriin hakeutumista ei lykätä siinä uskossa, että asia korjaantuu itsestään.

Yhteenveto

Suonikohjut syntyvät, kun laskimoiden läpät eivät sulkeudu kunnolla, veri virtaa takaisin alaspäin ja laskimo laajenee kohonneen paineen vaikutuksesta. Taustalla vaikuttavat perimä, ikä, raskaudet, pitkäaikainen seisominen ja ylipaino. Ohuet hiussuonilaajentumat ovat ulkonäköasia, kun taas kohoavat suonet yhdessä turvotuksen ja ihomuutosten kanssa viittaavat laskimoiden vajaatoimintaan.

Omahoidossa tärkeintä on päivittäinen liikkuminen, paikallaanolon katkaiseminen, jalkojen nostaminen koholle, painonhallinta ja lääkinnälliset hoitosukat. Terveydenhuollossa käytettäviä hoitoja ovat kompressiohoito, kovetushoito, lämpökatetrihoito ja harvemmin leikkaus. Jos säärialueelle tulee paranematon haava, iho muuttuu nilkan seudulla tai toinen jalka turpoaa äkillisesti, ota yhteyttä lääkäriin.