Verenpaine: normaaliarvot, viitearvot ja oikea mittaustapa

Verenpaine on yksi harvoista terveyden mittareista, jonka voi tarkistaa itse kotona muutamassa minuutissa. Silti moni ei tiedä omia lukemiaan, eikä sitä, mitä kaksi numeroa oikeastaan kertovat. Tässä käydään läpi verenpaineen viitearvot, mitä ylä- ja alapaine tarkoittavat, miten mittaus tehdään oikein ja milloin lukemien takia kannattaa varata aika lääkärille.

Mitä verenpaine tarkoittaa?

Sydän pumppaa verta valtimoihin jaksoittain. Verenpaine on se paine, jonka veri kohdistaa valtimoiden seinämiin, ja se vaihtelee sydämen lyönnin tahdissa. Siksi verenpaine ilmoitetaan aina kahtena lukuna, esimerkiksi 128/82 mmHg. Yksikkö mmHg tarkoittaa elohopeamillimetriä.

Verenpaine ei ole vakio. Se nousee rasituksessa, jännityksessä ja kivussa, laskee levossa ja unessa, ja vaihtelee saman päivän aikana kymmeniä yksiköitä. Yksittäinen lukema kertoo siis vain siitä hetkestä. Vasta useiden mittausten keskiarvo kertoo, millä tasolla verenpaine todella on.

Systolinen verenpaine eli yläpaine

Systolinen verenpaine on lukuparin ensimmäinen eli suurempi numero. Se mitataan hetkellä, jolloin sydämen vasen kammio supistuu ja työntää veren valtimoihin. Yläpaine kuvaa siis sitä huippupainetta, joka valtimoihin syntyy jokaisella sydämenlyönnillä. Kun valtimot jäykistyvät iän myötä, ne joustavat vähemmän, ja juuri yläpaine nousee tyypillisesti eniten.

Diastolinen verenpaine eli alapaine

Diastolinen verenpaine on lukuparin jälkimmäinen eli pienempi numero. Se mitataan sydämen lepovaiheessa, kun kammio täyttyy uudelleen verellä. Alapaine kertoo, kuinka korkeana paine pysyy valtimoissa lyöntien välissä. Se ei siis ole "pohjalukema" siinä mielessä, että paine kävisi nollassa, vaan valtimoissa on aina painetta.

Kumpi tahansa luvuista voi olla koholla yksinään. Verenpaine luokitellaan aina sen mukaan, kumpi luku osuu korkeampaan luokkaan.

Verenpaineen viitearvot – taulukko

Alla oleva taulukko on Käypä hoito -suosituksen luokittelu vastaanotolla mitatulle verenpaineelle. Luvut ovat millimetreinä elohopeaa (mmHg).

Käytännön raja kulkee kohdassa 140/90 mmHg. Vastaanotolla toistuvasti tätä korkeammat lukemat tarkoittavat kohonnutta verenpainetta. Terveyskirjaston mukaan lukema 180/110 mmHg tai yli on erittäin korkea, ja silloin tarvitaan pikainen arvio.

Sama taulukko koskee sekä miehiä että naisia. Erillisiä verenpaineen viitearvoja miehille ei ole.

Kuinka yleistä kohonnut verenpaine on?

Kohonnut verenpaine on Suomessa hyvin tavallinen. Terveyskirjaston mukaan noin miljoona suomalaista käyttää verenpainelääkkeitä. Tämän lisäksi osa niistä, joilla verenpaine on koholla, ei tiedä sitä itse, koska tilaa ei ole mitattu. Myöskään lääkitystä käyttävien verenpaine ei aina ole tavoitetasolla.

Verenpaine nousee keskimäärin iän myötä, ja miehillä taso on keskimäärin korkeampi kuin naisilla keski-iässä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että 45–70-vuotiaan miehen kannattaa tietää oma lukemansa, vaikka olo olisi täysin oireeton. Mittaus on halpa, nopea ja kivuton, ja sen voi tehdä itse.

Kotimittaus ja vastaanottomittaus – eri raja-arvot

Tämä on yksi yleisimmistä sekaannuksen aiheista. Kotona mitatut arvot ovat tyypillisesti hieman matalampia kuin vastaanotolla mitatut, koska kotona ehtii rauhoittua. Siksi rajat eivät ole samat.

• Vastaanotolla kohonneen verenpaineen raja on 140/90 mmHg.
• Kotimittauksessa vastaava raja on 135/85 mmHg.

Käypä hoito -suosituksen mukaan hoidon tavoitetaso on yleensä alle 140/90 mmHg vastaanotolla ja alle 135/85 mmHg kotimittauksissa. Jos sydän- ja verisuonitautien kokonaisriski on suuri, tavoite on tiukempi, alle 130/80 mmHg vastaanotolla.

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kotona mitattua lukemaa pidä verrata vastaanoton rajaan. Kotona mitattu 138/88 mmHg ei ole "juuri ja juuri normaali" – se ylittää kotimittauksen rajan.

Muuttuvatko verenpaineen raja-arvot iän myötä?

Tätä kysytään paljon: mikä on normaali verenpaine 60-vuotiaalla tai 70-vuotiaalla? Rehellinen vastaus on, että luokittelun raja-arvot ovat samat kaikenikäisillä aikuisilla. Käypä hoito -suosituksessa ei ole erillistä taulukkoa 60- tai 70-vuotiaille. Kohonneen verenpaineen raja on 140/90 mmHg myös 70-vuotiaalla.

Väärinkäsitys syntyy siitä, että verenpaine keskimäärin nousee iän myötä, kun valtimot jäykistyvät. Kun suuri osa ikätovereista on lukemissa 150/85, moni päättelee että se on "normaalia tuon ikäisellä". Yleinen ei kuitenkaan ole sama asia kuin tavoiteltava. Raja-arvo kuvaa terveyden kannalta suotuisaa tasoa, ei ikäryhmän keskiarvoa.

Yksi ikään liittyvä poikkeus koskee hoitoa, ei luokittelua: hyvin iäkkäillä, yli 80-vuotiailla, hoidon tavoitetaso voi Käypä hoito -suosituksen mukaan olla väljempi, noin alle 150/90 mmHg. Suosituksessa todetaan myös, ettei nuorempana aloitettua ja hyvin sopivaa hoitoa pidä muuttaa pelkän iän perusteella. Tavoitetason asettaa lääkäri kokonaistilanteen mukaan.

Näin mittaat verenpaineen oikein kotona

Väärä mittaustekniikka on tavallisin syy virheellisiin lukemiin, ja virhe voi olla kymmeniä yksiköitä. Sydänliiton ja Käypä hoito -suosituksen ohjeet ovat yksityiskohtaisia, ja niitä kannattaa noudattaa tarkasti.

• Ennen mittausta: vältä raskasta rasitusta, tupakointia, alkoholia ja kofeiinia 30 minuutin ajan. Käy tarvittaessa vessassa.
• Mansetti: aseta oikean kokoinen mansetti paljaalle olkavarrelle niin, että sen alle mahtuu yksi sormi. Ilmaletkun kiinnityskohta tulee kyynärtaipeen kohdalle. Mansetin koko valitaan olkavarren ympärysmitan mukaan: kumiosan leveys 12 cm, kun ympärys on 26–32 cm, 15 cm kun 33–41 cm ja 18 cm kun yli 41 cm. Liian pieni mansetti antaa liian korkeita lukemia.
• Asento: istu pöydän ääressä selkä tuettuna, jalat lattialla ristimättä. Tue käsivarsi pöydälle noin 90 asteen kulmaan niin, että mansetti ja sydän ovat samalla tasolla.
• Lepo: istu paikallasi noin 5 minuuttia mansetti paikallaan ennen ensimmäistä mittausta.
• Mittauksen aikana: ole liikkumatta ja hiljaa. Puhuminen nostaa lukemaa.
• Montako mittausta: tee kaksi mittausta peräkkäin 1–2 minuutin välein ja kirjaa molemmat.
• Montako päivää: kun verenpainetta selvitetään ensimmäistä kertaa, tehdään kaksoismittaukset aamuin illoin seitsemänä peräkkäisenä päivänä. Hoidon seurannassa riittää neljän päivän jakso: aamulla klo 6–9 ennen lääkkeenottoa ja illalla klo 18–21.
• Tulos: laske mittausjakson keskiarvo. Se on se luku, jota verrataan raja-arvoihin – ei yksittäinen korkein lukema.

Mittari kannattaa valita olkavarsimittarina, ja se on hyvä ottaa mukaan vastaanotolle, jotta sen tarkkuus voidaan tarkistaa.

Valkotakkiverenpaine

Valkotakkiverenpaineella tarkoitetaan ilmiötä, jossa verenpaine on koholla vastaanotolla mutta normaali kotona mitattuna. Sydänliitto kuvaa syyn suoraan: kun hoitaja tai lääkäri mittaa painetta vastaanotolla, ihminen jännittää, ja paine nousee. Kotona sama ihminen on rennompi ja ehtii levätä ennen mittausta.

Ilmiö on tavallinen, eikä se ole kenenkään vika. Juuri tämän vuoksi kotimittausjakso on nykyään keskeinen osa verenpaineen arviointia: yhden vastaanottokäynnin lukema ei riitä diagnoosiin. Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoidon aloitus edellyttää, että vastaanotolla todettu kohonnut taso varmistetaan kotimittauksella tai vuorokausirekisteröinnillä.

Korkean verenpaineen oireet

Tämä on tärkein yksittäinen asia koko aiheessa: kohonnut verenpaine ei yleensä tunnu miltään. Terveyskirjasto toteaa suoraan, ettei kohonnutta verenpainetta varsinaisesti pysty aistimaan, vaan se todetaan mittaamalla.

Osa ihmisistä kokee vaihtelevia ja yleisluontoisia tuntemuksia, kuten paineen tunnetta päässä tai päänsärkyä, mutta nämä eivät ole luotettavia merkkejä. Moni ihminen, jonka verenpaine on selvästi koholla, voi täysin hyvin. Siksi oireiden odottaminen on huono strategia – ainoa tapa tietää on mitata.

Vastakkaista suuntaa eli matalaa verenpainetta ja sen oireita käsitellään erikseen artikkelissa matala verenpaine – oireet ja syyt.

Mitä lääkäri tekee?

Vastaanotolla käynti on suoraviivainen. Lääkäri haastattelee, tekee kliinisen tutkimuksen ja pyytää yleensä laboratoriokokeita: verikoe, virtsakoe ja sydänfilmi (EKG). Lisäksi arvioidaan, onko kohonnut verenpaine ehtinyt aiheuttaa muutoksia valtimoihin tai sydänlihakseen. Kokonaisriskiä arvioidaan laskurin avulla, jossa huomioidaan muun muassa ikä, tupakointi ja verenpainetaso.

Hoito aloitetaan aina elintapaohjauksella. Jos verenpaine pysyy tavoitteen yläpuolella, lääkäri harkitsee lääkehoitoa. Käytössä olevia lääkeryhmiä ovat muun muassa ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, diureetit ja beetasalpaajat. Ryhmä ja annos valitaan yksilöllisesti, ja usein käytetään kahden lääkkeen yhdistelmää pienillä annoksilla. Lääkityksen valinta ja muutokset kuuluvat lääkärille.

Mitä voit itse tehdä?

Elintavoista on olemassa täsmällisiä viranomaissuosituksia, ja ne kannattaa lukea sellaisina kuin ne on kirjoitettu.

• Liikunta. UKK-instituutin liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille on vähintään 2 tuntia 30 minuuttia reipasta liikkumista viikossa tai vaihtoehtoisesti 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa liikkumista. Lisäksi lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää harjoittelua vähintään kahdesti viikossa. Paikallaanoloa suositellaan tauottamaan aina kun voi.
• Paino. Käypä hoito -suosituksen mukaan jo 5–10 prosentin painonlasku on merkityksellinen, jos painoa on liikaa.
• Alkoholi. Käypä hoito -suosituksessa kohtuullisena pidetään miehillä alle 14 ja naisilla alle 9 annosta viikossa.
• Tupakointi. Lopettamiseen kannustetaan, ja siihen saa apua terveyskeskuksesta.
• Uni ja kuormitus. Pitkittynyt univaje ja jatkuva stressi kuormittavat verenkiertoelimistöä. Palauttava uni ja säännöllinen päivärytmi ovat osa kokonaisuutta.
• Suola. Sydänliitto suosittelee, että aikuinen saisi suolaa enintään 5 grammaa päivässä, ja toteaa suomalaisten saavan sitä selvästi enemmän – miehet noin 10 ja naiset noin 7 grammaa. Sydänliiton mukaan "runsas natriumin (käytännössä suolan) saanti kohottaa ja saannin vähentäminen alentaa verenpainetta". Käypä hoito -suosituksessa natriumin saannin tavoite on alle 2 000 mg vuorokaudessa.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Varaa aika terveydenhuoltoon, kun

• kotimittausjakson keskiarvo on toistuvasti 135/85 mmHg tai korkeampi
• vastaanotolla mitattu verenpaine on toistuvasti 140/90 mmHg tai korkeampi
• verenpaine on hoidosta huolimatta tavoitetason yläpuolella
• verenpainelääkitys aiheuttaa haittoja, kuten huimausta – älä lopeta lääkitystä omin päin, vaan keskustele lääkärin kanssa

Hakeudu kiireellisesti arvioon, jos lukema on 180/110 mmHg tai korkeampi. Soita hätänumeroon 112, jos hyvin korkeaan lukemaan liittyy rintakipua, hengenahdistusta, voimakasta päänsärkyä, näköhäiriöitä, puheen puuroutumista tai toispuoleista heikkoutta. Nämä oireet vaativat välitöntä arviota riippumatta siitä, mitä mittari näyttää.

Yhteenveto

Verenpaine ilmoitetaan kahtena lukuna: systolinen yläpaine sydämen supistuessa ja diastolinen alapaine sen levätessä. Vastaanotolla raja kulkee kohdassa 140/90 mmHg, kotimittauksessa kohdassa 135/85 mmHg, ja samat rajat pätevät kaikenikäisillä aikuisilla. Kohonnut verenpaine ei tunnu miltään, joten se selviää vain mittaamalla – ja mittaus kannattaa tehdä huolella: lepo, oikea mansetti, tuettu asento, kaksi mittausta ja usean päivän keskiarvo. Jos keskiarvo ylittää rajan, asia kuuluu lääkärille.