Aivosumu ja muisti vaihdevuosissa: miksi ajatus katkeaa kesken?

Mitä aivosumu oikeastaan tarkoittaa?

Aivosumu ei ole diagnoosi. Se on arkikielinen kuvaus olotilasta, ja juuri siksi sana on osoittautunut niin käyttökelpoiseksi: se kertoo lyhyesti sen, mitä on muuten hankala selittää. Terveyskirjaston lääketieteen termistössä aivosumulla tarkoitetaan laajassa merkityksessä joukkoa epämääräisiä ohimeneviä oireita, kuten keskittymisvaikeutta, unohtelua ja väsymystä. Suppeammassa merkityksessä termiä on käytetty kroonisen väsymysoireyhtymän yhteydessä esiintyvästä oireistosta.

Aivosumulla ei siis ole omaa tautiluokitustaan, testiä eikä raja-arvoa. Se on kokoava sana, ei sairaus. Tämä on hyvä pitää mielessä molempiin suuntiin: se tarkoittaa, ettei oiretta voi kuitata olemattomana, mutta myös sitä, ettei sana itsessään ennusta mitään.

Yleistä se on. Käypä hoito -suosituksen mukaan noin 40–60 prosenttia naisista raportoi vaihdevuosien aikana kognitiivisia oireita eli aivosumua. Jos siis tuntuu siltä, että pää ei toimi entiseen tapaan, kyse ei ole yksittäisestä kokemuksesta vaan yhdestä vaihdevuosien tavallisimmista oireista.

Miltä aivosumu tuntuu arjessa?

Aivosumu tunnistetaan harvoin siitä, että jokin iso asia unohtuisi. Se tunnistetaan pienistä, toistuvista kitkakohdista, jotka eivät aikaisemmin olleet olemassa.

Sana ei tule mieleen

Yleisin ja ärsyttävin ilmentymä. Sana on kielen päällä, tiedät tarkalleen mitä tarkoitat, mutta oikea sana ei tule. Usein se palaa mieleen muutamaa minuuttia myöhemmin, kun keskustelu on jo mennyt eteenpäin. Tyypillisiä ovat erisnimet, tuotenimet ja harvemmin käytetyt sanat.

Työmuisti pätkii

Kävelet toiseen huoneeseen ja unohdat matkalla, mitä olit hakemassa. Avaat kaapin ja seisot siinä hetken. Aloitat kolme asiaa ja saat valmiiksi yhden. Kyse ei ole siitä, että asia olisi kadonnut muistista, vaan siitä, ettei se pysynyt mielessä sen sekunnin verran, jonka olisi tarvinnut.

Keskittyminen ei kanna

Luet saman kappaleen kaksi tai kolme kertaa etkä silti saa siitä otetta. Palaverissa ajatus lähtee harhailemaan, ja kun palaat takaisin, keskustelu on siirtynyt kohtaan, jota et enää tunnista. Rauhallisessa tilassa lukeminen sujuu, mutta avokonttorissa tai keskeytysten keskellä se ei onnistu.

Uuden omaksuminen vaatii enemmän

Uuden järjestelmän opettelu työssä tuntuu raskaammalta kuin ennen. Se onnistuu kyllä, mutta vie enemmän aikaa ja energiaa, ja jälkikäteen olo on poikkeuksellisen väsynyt.

Yhteistä näille on kaksi asiaa. Ensinnäkin oireet vaihtelevat päivästä toiseen: hyvin nukutun yön jälkeen pää toimii, huonon yön ja kiireisen viikon jälkeen ei. Toiseksi huomaat ne itse — ja usein selvästi ennen kuin kukaan muu huomaa mitään.

Mistä aivosumu johtuu?

Houkuttelevin selitys olisi yksi syy: estrogeeni laskee, muisti heikkenee. Suomalaiset hoitosuositukset eivät kuitenkaan tue tätä. Käypä hoito -suosituksessa todetaan suoraan, että estrogeenipitoisuuden pieneneminen ei sinänsä aiheuta muistitoimintojen huononemista. Kognitiiviset oireet ovat suosituksen mukaan pääosin toissijaisia, ja niiden tärkeimpänä syynä ovat uniongelmat ja niistä johtuva univaje, joka on yhteydessä kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemiseen kaikenikäisillä.

Kyse on siis pikemminkin ketjusta kuin yhdestä napista. Yölliset kuumat aallot ja hikoilukohtaukset häiritsevät unirytmiä. Katkonaisesta unesta seuraa unettomuutta, mielialaoireita sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Terveyskirjasto kuvaa saman ilmiön toisesta suunnasta: huonosti nukuttuja öitä voivat seurata päiväväsymys, muisti- ja keskittymisvaikeudet tai ärtyneisyys.

Estrogeenilla on toki laaja vaikutus kehossa. Sen väheneminen näkyy verisuonissa, luustossa, ihossa ja limakalvoilla. Aivotoiminnan osalta suomalaiset suositukset ovat kuitenkin varovaisia, ja tässä artikkelissa pitäydytään siinä, mitä niissä sanotaan.

Päälle tulee elämänvaihe. Vaihdevuodet osuvat monella ikävuosiin, joissa työ on vaativimmillaan, lapset ovat murrosiässä tai muuttamassa pois ja omat vanhemmat alkavat tarvita apua. Kuormitus, univaje ja hormonaalinen muutos osuvat samaan ajanjaksoon, ja niiden osuuksia on käytännössä mahdotonta erotella toisistaan. Siksi aivosumua kannattaakin lähestyä kokonaisuutena eikä yhden mittarin kautta.

Vaihdevuosien eri vaiheet selittävät myös sitä, miksi oireet tulevat aalloittain. Voimakkaimmat oireet osuvat tavallisesti perimenopaussiin, jolloin hormonitasot heilahtelevat sen sijaan että vain laskisivat tasaisesti. Tästä kerrotaan tarkemmin artikkelissa vaihdevuosien vaiheista perimenopaussista postmenopaussiin.

Aivosumu vai alkava muistisairaus?

Tämä on se kysymys, jota moni pyörittelee mielessään öisin eikä sano ääneen. Se ansaitsee suoran vastauksen, ei ohittamista.

Käytännön ero ei ole niinkään siinä, kuinka paljon unohtuu, vaan siinä kuka oireen huomaa ja mihin suuntaan se kehittyy.

Vaihdevuosiin liittyvälle aivosumulle on tyypillistä, että ihminen huomaa oireen itse ja on siitä ärsyyntynyt. Hän kertoo siitä oma-aloitteisesti, muistaa esimerkkejä ja on huolissaan. Oire vaihtelee unen ja kuormituksen mukaan, arki sujuu, työt tulevat tehdyiksi, ja unohtunut sana tai asia palaa yleensä mieleen myöhemmin. THL:n asiantuntijat muistuttavat, että työn kuormittavuus, jatkuva kiire ja vähäinen uni voivat aiheuttaa unohtelua ja keskittymiskyvyn puutteita — mutta että kuormituksesta aiheutuva rasitus ei ole sama asia kuin muistisairaus.

Alkavassa muistisairaudessa asetelma on usein päinvastainen. Läheiset huomaavat muutoksen ennen ihmistä itseään, ja ihminen itse selittää havainnot parhain päin tai vähättelee niitä. Terveyskirjaston mukaan tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos unohtelu koskee muutakin kuin nimiä, jos arvoesineitä katoaa, jos sovitut tapaamiset unohtuvat, jos itselle tapahtunut merkittävä asia unohtuu, jos asioiden hoitaminen vaikeutuu, jos uusien asioiden oppiminen tuottaa selvää vaikeutta, jos sanojen hakeminen on ilmeistä tai jos eksyy tutussakin paikassa.

Toinen erottava piirre on suunta. Muistisairauden epäily herää, kun muistioireet pitkittyvät tai pahentuvat. Lyhytaikaiset muistivaikeudet voivat sen sijaan johtua kiireestä, stressistä, väsymyksestä ja masennuksesta.

Tähän kannattaa lisätä yksi asia: epävarmuutta ei tarvitse kantaa yksin. Muistioireiden syy tulee aina selvittää, jos ne huolestuttavat. Käynnin tarkoitus ei ole vahvistaa pahinta pelkoa vaan sulkea pois syitä, ja useimmiten selitys löytyy jostain aivan muualta.

Muita syitä, jotka kannattaa sulkea pois

Aivosumu on poissulkudiagnoosin kaltainen asia: ennen kuin oire laitetaan vaihdevuosien tiliin, kannattaa katsoa muutama muu selitys läpi. Tavallisimpia ovat nämä:

• Univaje ja huono unenlaatu. Selvästi yleisin selittäjä, ja se, jonka kohentaminen tuottaa nopeimman muutoksen.
• Pitkittynyt stressi ja uupumus. Kuormitus verottaa nimenomaan tarkkaavaisuutta ja työmuistia, eli juuri niitä toimintoja, joista aivosumussa on kyse.
• Masennus. Masennus voi huonontaa muistia nimenomaan heikentyneen tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn kautta. Tämä on tärkeä tunnistaa, koska masennus on hoidettavissa.
• Kilpirauhasen toimintahäiriö. Esimerkiksi vaikeassa kilpirauhasen vajaatoiminnassa muisti voi heiketä, ja oireet muistuttavat muutenkin vaihdevuosioireita.
• Tietyt lääkkeet. Jotkin lääkkeet voivat heikentää muistia; erityisesti monet rauhoittavat lääkkeet vaikuttavat aivojen tiedonkäsittelyyn. Lääkelista kannattaa käydä läpi lääkärin kanssa.

Osa näistä selviää keskustelemalla ja osa verikokeilla, joita lääkäri voi tilata tilanteen mukaan. Vastaanotolle mennessä kannattaa siis mainita myös uni, mieliala ja käytössä olevat lääkkeet — ei vain muistioireita.

Mitä voit itse tehdä?

Aivosumuun ei ole yhtä temppua, mutta muutamat asiat vaikuttavat suoraan siihen ketjuun, josta oire syntyy.

• Uni ensin. Jos yksi asia valitaan, valitaan tämä. Kun uni katkeilee, tarkkaavaisuus ja työmuisti kärsivät ensimmäisenä. Yölliset hikoilukohtaukset, myöhäinen valvominen ja epäsäännölliset nukkumaanmenoajat kannattaa ottaa käsittelyyn erikseen. Aihetta käsitellään tarkemmin vaihdevuosien uniongelmia koskevassa oppaassa.
• Yksi asia kerrallaan. Monen asian yhtäaikainen tekeminen kuormittaa juuri sitä toimintoa, joka on jo koetuksella. Sähköposti kiinni kirjoittamisen ajaksi, puhelin toiseen huoneeseen lukemisen ajaksi. Tämä ei ole tehottomuutta vaan päinvastoin.
• Kirjoita asiat ylös ilman huonoa omaatuntoa. Lista, kalenteri ja muistiinpanot eivät ole merkki siitä, että jokin olisi vialla. Ne ovat sama työkalu, jota kuka tahansa kuormittunut ihminen käyttää. Ulkoinen muisti vapauttaa kapasiteettia siihen, mitä olet tekemässä.
• Vakiopaikat tavaroille. Avaimet, lasit ja lompakko samaan paikkaan joka kerta. Tämä poistaa suuren osan päivittäisestä etsimisestä ja siitä ärtymyksestä, joka etsimiseen liittyy.
• Liikuntaa säännöllisesti. UKK-instituutin aikuisten liikkumisen suosituksen mukaan reipasta liikkumista tarvitaan vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa tai rasittavaa vähintään 1 tunti 15 minuuttia, lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Suositus kehottaa myös tauottamaan paikallaanoloa aina kun voi ja nukkumaan riittävästi palauttavaa unta.
• Taukoja työpäivään. Lyhyt tauko ilman ruutua muutaman tunnin välein palauttaa tarkkaavaisuutta tehokkaammin kuin sinnikkyys. Kymmenen minuutin kävely ulkona on tässä hyvä valinta.
• Karsi kuormaa siltä osin kuin voit. Kaikkea ei voi karsia, mutta jotain melkein aina voi. Vaativimmat ajattelutyöt kannattaa lisäksi sijoittaa siihen vuorokaudenaikaan, jolloin pää toimii parhaiten.

Yksikään näistä ei ole nopea korjaus, ja se on rehellistä sanoa. Ne vaikuttavat siihen, kuinka häiritseväksi oire muodostuu arjessa.

Mitä lääkäri voi tehdä?

Vastaanotolla tilanne käydään läpi kokonaisuutena: oireiden laatu ja kesto, uni, mieliala, kuukautiskierron muutokset, kuormitus ja käytössä olevat lääkkeet. Tarvittaessa otetaan verikokeita muiden syiden poissulkemiseksi.

Vaihdevuosioireisiin lääkäri voi harkita hormonihoitoa. Systeeminen hormonihoito vähentää kuumia aaltoja, yöhikoilukohtauksia ja unihäiriöitä, ja Terveyskirjaston mukaan unettomuus lievittyy noin 10–14 päivässä. Koska aivosumun taustalla on suositusten mukaan ennen muuta univaje, unen korjaantuminen voi näkyä myös keskittymisessä. Suoraa muistihyötyä hormonihoidolta ei kuitenkaan pidä odottaa: alle kymmenen vuoden ajan käytetyn systeemisen hormonihoidon ei ole todettu estävän Alzheimerin taudin kehittymistä. Hoidon soveltuvuus, hyödyt ja riskit arvioidaan aina yksilöllisesti terveyshistorian perusteella.

Jos muistioireet herättävät aitoa huolta, tehdään muistiselvittely. Siihen kuuluvat haastattelu, muistikyselyt ja muistitestit, laboratoriotutkimukset ja tarvittaessa aivojen kuvantaminen. Useimmiten tutkimusten tulos on se, että muistisairaudesta ei ole kyse — ja sekin tieto on käynnin arvoinen.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Aivosumun takia ei tarvitse mennä lääkäriin, jos oire on lievä ja arki sujuu. Näissä tilanteissa yhteydenotto on kuitenkin aiheellinen:

• Muistioireet ovat pitkittyneet tai pahentuneet vähitellen sen sijaan että vaihtelisivat päivästä toiseen.
• Läheiset ovat huomanneet muutoksen tai ottaneet sen puheeksi.
• Unohdat sovittuja tapaamisia tai itsellesi tapahtuneita merkittäviä asioita.
• Tutut asiat, kuten laskujen maksaminen tai ruoanlaiton kaltaiset rutiinit, alkavat tuottaa vaikeuksia.
• Eksyt tutussa ympäristössä tai sanojen hakeminen on selvästi muuttunut.
• Oireet haittaavat työtä, opiskelua tai ihmissuhteita.
• Uni on ollut pitkään katkonaista tai nukahtaminen ei onnistu.
• Mieliala on pitkään matala, mielenkiinto on kadonnut tai ahdistus on jatkuvaa.
• Huoli muistista vaivaa sinua, vaikka muut pitäisivät sitä turhana.

Viimeinen kohta on tarkoitettu vakavasti. Huoli itsessään on riittävä syy varata aika. Vastaanotolle kannattaa ottaa mukaan muistiinpanot: milloin oireet alkoivat, missä tilanteissa ne haittaavat eniten, miten uni on kulkenut ja mitä lääkkeitä käytät. Se tekee keskustelusta huomattavasti tarkemman.

Yhteenveto

Aivosumu on kuvaus, ei diagnoosi: joukko epämääräisiä ohimeneviä oireita, kuten keskittymisvaikeutta, unohtelua ja väsymystä. Vaihdevuosien aikana noin 40–60 prosenttia naisista raportoi tällaisia kognitiivisia oireita, joten kokemus on tavallinen.

Suomalaisten hoitosuositusten mukaan estrogeenipitoisuuden pieneneminen ei sinänsä huononna muistitoimintoja. Oireet ovat pääosin toissijaisia, ja niiden tärkein syy on uniongelmista johtuva univaje — johon kuumat aallot, yöhikoilu ja elämänvaiheen kuormitus omalta osaltaan vaikuttavat.

Ratkaiseva ero alkavaan muistisairauteen on suunnassa ja siinä, kuka oireen huomaa. Aivosumun huomaat itse ja se ärsyttää sinua, se vaihtelee unen ja kuormituksen mukaan eikä etene. Jos oireet sen sijaan pitkittyvät tai pahenevat, jos läheiset huomaavat muutoksen ennen sinua tai jos arjen asioiden hoitaminen vaikeutuu, syy tulee selvittää. Samalla käynnillä kannattaa sulkea pois univaje, stressi, masennus, kilpirauhasen toimintahäiriö ja lääkkeiden vaikutus.