Hiustenlähtö vaihdevuosissa: mistä se johtuu ja milloin se on syytä tutkia

Hiuksia jää harjaan enemmän kuin ennen, poninhäntä tuntuu ohuemmalta ja suihkun jälkeen lattialla on niin paljon hiuksia, että niitä alkaa laskea. Moni vaihdevuosi-ikäinen nainen tunnistaa tämän, mutta siitä ei puhuta läheskään yhtä usein kuin kuumista aalloista. Hiustenlähtö on kuitenkin tavallinen ja tutkittavissa oleva asia. Syitä on useita: osa on ohimeneviä, osa etenee hitaasti vuosien kuluessa, ja muutamassa harvinaisessa muodossa ajoissa liikkeelle lähteminen ratkaisee lopputuloksen.

Miten hius kasvaa, ja miksi hiuksia irtoaa joka päivä

Hiukset eivät kasva tasaisena mattona, vaan jokainen karvatuppi käy omaa kiertoaan muista riippumatta. Kierrossa on kolme vaihetta. Anageeni eli kasvuvaihe on se, jonka aikana hius pitenee. Katageeni on lyhyt siirtymävaihe, jossa kasvu pysähtyy. Telogeeni eli lepovaihe päättyy siihen, että hius irtoaa ja tuppi aloittaa uuden kasvuvaiheen.

Koska tupet ovat eri vaiheissa eri aikaan, hiuksia irtoaa vähän kerrallaan koko ajan. Se on normaalia eikä tarkoita mitään. Lääkäri mittaa irtoamisen nopeutta yksinkertaisella vetokokeella eli niin sanotulla tukistuskokeella: normaalisti hiuksia irtoaa alle viisi, ja isompi määrä merkitsee lisääntynyttä hiustenlähtöä.

Iän myötä kierto muuttuu. Terveyskirjaston mukaan hiusten ohentuminen ja harmaantuminen on normaali ikään liittyvä fysiologinen ilmiö: hiusten kasvuvaihe lyhenee vaiheittain, ja sekä hiusten lukumäärä että niiden läpimitta pienenevät. Tämä tapahtuu kaikille, eikä se ole sairaus. Hiustenlähdöstä puhutaan silloin, kun irtoaminen on selvästi tavallista runsaampaa, läiskikästä tai nopeasti etenevää.

Mitä vaihdevuosissa tapahtuu hiuksille

Vaihdevuosien aikana munasarjojen estrogeenituotanto vähenee, ja muutos näkyy laajalti kehossa. Terveyskirjasto kuvaa hiusten osalta suoraan: hiusten rakenne muuttuu, ne ohenevat ja menettävät jäntevyyttään, ja hiustenlähtö voi pahentua. Samaan aikaan estrogeenin väheneminen ohentaa ihoa ja limakalvoja, ja osalla naisista karvoitus kasvojen alueella lisääntyy.

Käytännössä muutos tuntuu useimmiten ohenemisena, ei läiskittäisenä katoamisena. Hiukset ovat hienompia ja vähemmän jänteviä, hiusnippu tuntuu kädessä pienemmältä ja hiuspohja kuultaa läpi valossa selvemmin kuin ennen. Tämä on eri asia kuin se, että hiuspohjaan ilmestyy paljas läiskä. Ero on tärkeä: läiskikäs hiustenlähtö kuuluu aina lääkärin arvioitavaksi.

Ajoitus sekoittaa tilannetta usein lisää. Naistyyppinen, perinnöllinen hiustenlähtö alkaa naisilla tyypillisesti 40–60 vuoden iässä, eli samassa elämänvaiheessa kuin vaihdevuodet. Kaksi eri asiaa osuu siis samaan ikään, ja moni yhdistää ne automaattisesti toisiinsa. Jos haluat kerrata, missä vaiheessa itse olet, käy läpi vaihdevuosien vaiheet perimenopaussista postmenopaussiin.

Kaksi tavallisinta hiustenlähdön muotoa

Suurin osa tässä iässä alkavasta hiustenlähdöstä on jompaakumpaa näistä kahdesta. Ne tuntuvat erilaisilta, ne käyttäytyvät eri tavalla, ja niiden ennuste on eri.

Telogeeninen hiustenlähtö

Kun hiuksia lähtee nopeasti ja tasaisesti eri puolilta päänahkaa, kyseessä voi olla telogeeninen hiustenlähtö. Siinä iso osa hiuksista siirtyy samaan aikaan kasvuvaiheesta lepovaiheeseen, ja ne irtoavat sen jälkeen samanaikaisesti. Juuri siksi irtoaminen tuntuu niin rajulta: normaalisti hajallaan tapahtuva asia puristuu muutamaan viikkoon.

Akuuttia telogeenista hiustenlähtöä edeltää yleensä 2–4 kuukautta aiemmin voimakas fyysinen stressitilanne, esimerkiksi synnytys, vaikea infektio tai vamma. Synnytyksen jälkeen ilmiö on niin säännönmukainen, että se on kuvattu omana normaalina fysiologisena tapahtumanaan: hiuksia alkaa lähteä voimakkaasti noin 2–3 kuukautta synnytyksen jälkeen.

Tämä viive on koko artikkelin käyttökelpoisin yksittäinen tieto. Kun hiukset alkavat lähteä, syytä etsitään kuluvasta viikosta: uudesta shampoosta, viime kuun kiireestä, värjäyksestä. Syy on kuitenkin useimmiten kuukausia takanapäin. Kannattaa siis katsoa sitä ajankohtaa, joka oli kaksi tai kolme kuukautta ennen kuin irtoaminen alkoi. Sieltä löytyy usein kuumeinen tauti, leikkaus, voimakas laihtuminen tai poikkeuksellisen kuormittava elämänjakso.

Ennuste on hyvä. Akuuttia telogeenista hiustenlähtöä esiintyy kaikenikäisillä, ja hiustenkasvu palautuu yleensä kuuden kuukauden kuluessa. On olemassa myös kroonista telogeenista hiustenlähtöä, jota esiintyy lähinnä keski-ikäisillä naisilla. Se on harvoin voimakasta, mutta voi jatkua vuosia, ja se voi joskus edeltää perinnöllistä naistyyppistä hiustenlähtöä.

Androgeeninen eli naistyyppinen hiustenlähtö

Androgeneettinen alopecia on yleisin hiustenlähdön syy sekä miehillä että naisilla. Se on usean geenin välittämä perinnöllinen ominaisuus, ja sen taustalla on mieshormonien eli androgeenien poikkeava vaikutus hiusnystyihin. Etenemistapa on hidas: muutos tapahtuu vuosien, ei viikkojen kuluessa.

Naisilla kuva on toinen kuin miehillä. Miehillä hiukset alkavat harventua ohimoilta tai päälaelta usein jo nuorella aikuisiällä, ja lopputuloksena voi olla täysi kaljuus. Naisilla hiustenlähtö alkaa yleensä vasta lähempänä keski-ikää, hiuksia lähtee tasaisesti ympäri päätä ja lopputuloksena on hiusten tasainen ohentuminen. Varsinainen kaljuuntuminen on naisilla harvinaista. Se kannattaa sanoa ääneen, koska pelko täydellisestä hiustenlähdöstä on monella juuri se asia, joka pitää koko aiheen salassa.

Naistyyppinen hiustenlähtö ei korjaannu itsestään, mutta se ei myöskään etene ryntäämällä. Juuri siksi lääkärin arvio kannattaa hakea ajoissa: mitä aiemmin tilanne on tiedossa, sitä enemmän vaihtoehtoja on jäljellä.

Mitä muuta taustalla voi olla

Hiustenlähtö ei ole yksi sairaus vaan oire, ja osa sen syistä löytyy vain tutkimalla. Nämä kannattaa sulkea pois lääkärin vastaanotolla:

• Kilpirauhasen toimintahäiriöt. Ne kuuluvat yleistauteihin, jotka voivat aiheuttaa hiustenlähtöä.
• Anemia. Myös anemia on tavallinen hiustenlähdön taustatekijä.
• Päänahan ihotaudit. Atooppinen ihottuma, tali-ihottuma ja psoriaasi oireilevat usein päänahassa, ja niihin liittyvä ihoärsytys ja raapiminen voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Päänahan silsassa eli sieni-infektiossa hiukset lähtevät tai katkeavat oirealueelta.
• Lääkkeet. Tietyt lääkkeet, kuten aknen ja psoriaasin hoidossa käytettävät retinoidit sekä syövän hoitoon käytetty solunsalpaajahoito, voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Määrättyä lääkettä ei pidä lopettaa omin päin, vaan asia otetaan puheeksi lääkärin kanssa.
• Kiristävä kampaus. Tiukan letityksen tai muun kiristävän kampauksen aiheuttama veto voi aiheuttaa hiustenlähtöä lähinnä otsan tai ohimoiden seudulta. Tätä kutsutaan traktioalopesiaksi.
• Hiusten pakonomainen nyppiminen eli trikotillomania.

Lääkäri selvittää esitietojen lisäksi, onko kyseessä nopeasti vai hitaasti etenevä hiustenlähtö, onko irtoaminen tasaista vai läiskikästä ja onko hiuspohja muutoin terve. Tarvittaessa hiuspohjasta otetaan koepala, ja muita sairauksia suljetaan pois laboratoriokokeilla. Verikokeet ovat siis tavallinen osa selvittelyä, ja niihin kannattaa suostua silloinkin, kun oma arvaus syystä tuntuu selvältä.

Mitä voit itse tehdä

Tässä kohtaa on rehellisyyden vuoro. Kotikonstein ei saada takaisin hiuksia, jotka lähtevät perinnöllisen tai hormonaalisen syyn takia. Se, mitä itse voi tehdä, kohdistuu ongelman toiseen päähän: siihen, ettei jäljellä oleviin hiuksiin kohdistu turhaa rasitusta ja ettei päänahan iho jää hoitamatta.

• Löysää kampaus. Tiukat poninhännät, letit ja pinnitykset vetävät hiusta juuresta. Kireys kannattaa poistaa erityisesti otsalta ja ohimoilta, joissa vedon aiheuttama hiustenlähtö tyypillisesti näkyy.
• Vähennä kovaa lämpöä. Suoristusrauta ja hyvin kuuma föönaus katkovat hiusta. Katkeaminen ei ole sama asia kuin hiustenlähtö, mutta se saa hiukset näyttämään ohuemmilta ja sekoittaa kuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtuu.
• Käytä mietoa shampoota ja pese päänahka rauhallisesti. Peseminen ei lisää hiustenlähtöä: suihkussa irtoavat hiukset olisivat irronneet muutenkin.
• Hoida päänahan iho. Jos päänahassa on hilseilyä, punoitusta tai kutinaa, se kannattaa hoitaa asianmukaisesti eikä peittää. Muiden päänahan sairauksien, kuten tali-ihottuman, hyvä hoito voi hidastaa hiustenlähtöä.
• Ole varovainen voimakkaiden käsittelyjen kanssa. Tiheät värjäykset, vaalennukset ja kemialliset suoristukset rasittavat hiusta silloinkin, kun se on jo ohuempaa kuin ennen.
• Ota valokuva. Sama valaistus, sama kohta, sama kampaus, kerran kuukaudessa. Peilistä muutosta on lähes mahdoton arvioida, ja kuvasarja on lääkärille huomattavasti tarkempi tieto kuin muistikuva.

Ja sitten aikataulu. Hiukset kasvavat hitaasti, ja kaikki hiuksiin liittyvä muutos näkyy kuukausissa, ei viikoissa. Vaikka syy löytyisi ja se korjattaisiin, ero näkyy peilissä vasta useiden kuukausien päästä. Se ei tarkoita, ettei mikään toimisi. Se tarkoittaa, että arviointiväli on pitkä — ja että mitään ei kannata luvata itselleen etukäteen.

Mitä lääkäri voi tarjota

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka lääkäri tarjoaa, on syyn selvittäminen. Hoito on eri riippuen siitä, onko kyseessä ohimenevä telogeeninen hiustenlähtö, perinnöllinen naistyyppinen hiustenlähtö, autoimmuunipohjainen pälvikalju vai arpeuttava kaljuuntuminen. Ilman diagnoosia hoidon valinta on arvailua.

Naistyyppisessä hiustenlähdössä perushoitona käytetään päänahkaan siveltävää paikallista lääkehoitoa. Osalla naisista voidaan lisäksi harkita hormonaalisesti vaikuttavia lääkkeitä, erityisesti jos esillä on muitakin hormonihäiriön merkkejä. Pälvikaljussa pienialaisella taudilla on hyvä spontaani paranemistaipumus, ja hoitovaihtoehtoihin kuuluvat vahva paikallinen kortisonihoito sekä uudemmat sisäisesti käytettävät lääkkeet. Osa näistä hoidoista vaatii reseptin ja lääkärin seurannan, ja osa määrätään vasta ihotautilääkärin arvion perusteella. Lääkkeet ovat aina lääkärin valittavia, ja hyöty ja haitat punnitaan yksilöllisesti.

Arpeuttava kaljuuntuminen on oma lukunsa. Siinä joukko melko harvinaisia ihosairauksia arpeuttaa ihon ja surkastuttaa alueen karvatupet, jolloin hiukset katoavat pysyvästi. Ensioireena on yleensä hiuspohjan läiskikäs punoitus, ja taudin edetessä oireilevat alueet muuttuvat vaaleiksi ja arpimaisiksi. Diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja koepalatutkimukseen. Menetettyjä hiuksia ei saada takaisin, joten juuri tässä muodossa hoitoon hakeutumisen ajoitus ratkaisee.

Vielä yksi asia kuuluu vastaanotolle. Hiustenlähtö koskettaa monia psyykkisesti enemmän kuin ulkopuolinen arvaa: se näkyy, sitä ei voi piilottaa ja se osuu identiteettiin. Pälvikaljun yhteydessä psykososiaalinen tuki voi olla tarpeen, ja sama pätee muihinkin muotoihin. Se, että hiustenlähtö painaa mieltä, on itsessään riittävä ja asiallinen syy varata aika. Sitä ei tarvitse perustella eikä vähätellä.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Vaihdevuosiin liittyvä hiusten hidas oheneminen ei sinänsä vaadi kiireellistä arviota. Nämä löydökset sen sijaan vaativat:

• Läiskikäs hiustenlähtö. Päänahkaan ilmestyy yksi tai useampi paljas alue.
• Punoitus, hilseily, kipu tai aristus päänahassa — erityisesti läiskikäs punoitus, joka pysyy samassa kohdassa.
• Alueet, jotka muuttuvat vaaleiksi, kiiltäviksi tai arpimaisiksi ja joilta karvatupet näyttävät kadonneen kokonaan. Tämä on arpeuttavan kaljuuntumisen kuva, eikä sen kanssa odoteta.
• Nopeasti etenevä hiustenlähtö ilman tunnistettavaa kuormitustilannetta muutaman kuukauden takaa.
• Hiustenlähtö, joka jatkuu yli kuusi kuukautta tai joka ei ala korjaantua senkään jälkeen, kun aiempi kuormitus on ohi.
• Muut oireet samaan aikaan: väsymys, painon muutos, palelu tai kuumotus, kuukautiskierron poikkeava muuttuminen tai lisääntynyt karvankasvu kasvoissa.
• Uusi lääke tai lääkemuutos, jonka jälkeen hiustenlähtö alkoi.
• Asia painaa mieltä tai vaikuttaa arkeen, työhön tai ihmissuhteisiin.

Vastaanotolle kannattaa ottaa mukaan muistiinpanot: milloin irtoaminen alkoi, mitä tapahtui kaksi tai kolme kuukautta sitä ennen, onko irtoaminen tasaista vai läiskikästä, mitä lääkkeitä käytät ja onko suvussa hiustenlähtöä. Ota myös kuvat mukaan.

Yhteenveto

Hiuksia irtoaa joka päivä, koska karvatupet ovat eri vaiheissa kasvun kiertoa: anageenissa kasvuvaiheessa, lyhyessä katageenissa siirtymävaiheessa ja telogeenissa lepovaiheessa. Ikääntyessä kasvuvaihe lyhenee vaiheittain ja sekä hiusten lukumäärä että läpimitta pienenevät, mikä on normaali fysiologinen ilmiö. Vaihdevuosina estrogeenin väheneminen muuttaa hiusten rakennetta, hiukset ohenevat ja menettävät jäntevyyttään, ja hiustenlähtö voi pahentua.

Kaksi muotoa selittää suurimman osan. Telogeeninen hiustenlähtö on nopeaa ja tasaista, sitä edeltää yleensä 2–4 kuukautta aiemmin voimakas fyysinen kuormitus, ja ennuste on hyvä: hiustenkasvu palautuu useimmiten kuuden kuukauden kuluessa. Naistyyppinen androgeneettinen hiustenlähtö etenee hitaasti vuosien kuluessa ja johtaa tasaiseen ohentumiseen, mutta varsinainen kaljuuntuminen on naisilla harvinaista.

Taustalta kannattaa sulkea pois kilpirauhasen toimintahäiriöt, anemia, päänahan ihotaudit, lääkkeiden vaikutus ja kiristävän kampauksen aiheuttama veto. Itse voi vähentää rasitusta ja hoitaa päänahan ihon, mutta muutos näkyy vasta kuukausien kuluttua. Tärkein yksittäinen varoitusmerkki on päänahan läiskikäs punoitus, aristus tai arpimaiseksi muuttuva alue: arpeuttavassa kaljuuntumisessa hiukset katoavat pysyvästi, ja siksi juuri sen kanssa ei kannata jäädä odottamaan.