Estrogeeni ja vaihdevuodet: mitä hormonit tekevät kehossa

Mitä estrogeeni ja progesteroni tekevät kehossa?

Estrogeeni mielletään helposti pelkäksi lisääntymishormoniksi. Se se on myös, mutta se on vain osa työnkuvaa. Estrogeenille herkkiä vastaanottimia on kaikkialla kehossa: aivoissa, luustossa, verisuonten seinämissä, ihossa, limakalvoilla ja maksassa. Siksi munasarjojen hormonituotannon hiipuminen tuntuu niin monessa paikassa yhtä aikaa – kyse ei ole vain kuukautisten loppumisesta.

Hedelmällisessä iässä valtaosa estrogeenista, tarkemmin estradiolista, tuotetaan munasarjojen kypsyvissä munarakkuloissa. Pieniä määriä syntyy myös rasvakudoksessa ja lisämunuaisissa, ja juuri tämä pieni tuotanto jatkuu vaihdevuosien jälkeenkin.

Estrogeeni osallistuu muun muassa näihin tehtäviin:

• Luusto. Luuta hajotetaan ja rakennetaan koko ajan. Estrogeeni jarruttaa hajottavaa puolta, joten sen väheneminen kallistaa vaakaa hajotuksen suuntaan.
• Verisuonet ja kolesteroliaineenvaihdunta. Estrogeeni vaikuttaa verisuonen seinämän joustavuuteen ja veren rasva-arvoihin.
• Limakalvot. Emättimen ja virtsaputken limakalvon paksuus, kosteus ja verekkyys ovat estrogeeniriippuvaisia.
• Aivot. Hypotalamuksen lämmönsäätely, unen rakenne ja mielialaa säätelevät välittäjäainejärjestelmät ovat estrogeenin vaikutuspiirissä.
• Iho ja sidekudos. Ihon paksuus ja kosteuden sitoutuminen muuttuvat estrogeenitason mukana.

Progesteroni eli keltarauhashormoni on estrogeenin vastapari. Sitä tuotetaan kierron jälkipuoliskolla, ovulaation jälkeen jäävästä keltarauhasesta. Sen kaksi keskeistä tehtävää ovat kohdun limakalvon valmistelu ja saman limakalvon liikakasvun hillitseminen. Progesteronista syntyy elimistössä myös aineenvaihduntatuotteita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti keskushermostoon – siksi progesteronin väheneminen tuntuu monella unessa ja hermostuneisuutena.

Tämä yksityiskohta selittää paljon: progesteroni vähenee usein ensin, koska ovulaatioita alkaa jäädä väliin jo vuosia ennen kuin estrogeenitaso laskee pysyvästi.

Kolme vaihetta: perimenopaussi, menopaussi ja postmenopaussi

Puhekielessä "vaihdevuodet" tarkoittaa koko jaksoa. Lääketieteessä se jaetaan kolmeen osaan, ja jako on käytännöllinen, koska vaiheet käyttäytyvät eri tavalla.

Käytännössä oma vaihe tunnistetaan kuukautiskierrosta, ei verikokeesta. Jos kierto on muuttunut ja oireita on, kyse on perimenopaussista. Jos kuukautisia ei ole ollut vuoteen ilman muuta selittävää syytä, menopaussi on ohitettu. Kannattaa merkitä viimeisten kuukautisten päivämäärä muistiin – sitä kysytään vastaanotolla, ja se on yllättävän vaikea muistaa jälkikäteen.

Miksi oireet heittelevät niin paljon perimenopaussissa?

Tämä on koko aiheen valaisevin kohta, ja se menee usein ohi: hormonit eivät laske tasaisesti. Ne heilahtelevat voimakkaasti ennen kuin laskevat.

Syy on munasarjojen ja aivolisäkkeen välisessä säätelyssä. Munarakkuloita on jäljellä yhä vähemmän, ja ne vastaavat aivolisäkkeen viestiin laiskemmin. Aivolisäke reagoi lisäämällä FSH-hormonin eritystä – se yrittää saada munarakkulan kypsymään kovemmalla äänellä. Joinakin kuukausina tämä tehostettu viesti osuu munarakkulaan, joka vastaa siihen yli äyräiden, ja estrogeenitaso nousee korkeammalle kuin nuorena. Toisina kuukausina ovulaatiota ei tule lainkaan, keltarauhasta ei synny eikä progesteronia tule.

Lopputulos on sahalaita, ei liukumäki. Samana syksynä voi olla kuukausi, jolloin rinnat ovat arat ja vuoto on runsas, ja kuukausi, jolloin nukkuminen ei onnistu ja kuumia aaltoja tulee päivittäin. Molemmat ovat samaa ilmiötä.

Lisäksi elimistö näyttää reagoivan enemmän muutoksen nopeuteen kuin hormonin absoluuttiseen tasoon. Se selittää, miksi oireet ovat monilla voimakkaimmillaan juuri perimenopaussissa ja aivan menopaussin jälkeen – eivät myöhemmin, kun taso on matala mutta vakaa.

Alhaisen estrogeenin oireet: mitkä järjestelmät reagoivat

Käypä hoito -suosituksen mukaan noin 70–80 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista kokee oireita. Ne jakautuvat järjestelmittäin.

• Lämmönsäätely. Hypotalamuksen "termostaatin" ympärillä oleva neutraali alue kapenee, jolloin pienikin lämpötilan nousu laukaisee jäähdytysreaktion. Näin syntyvät kuumat aallot ja yöhikoilu.
• Uni. Uni katkeilee, ja herääminen aamuyöllä on tavallista myös ilman hikoilua. Aihetta on käsitelty erikseen artikkelissa vaihdevuosien uniongelmista.
• Mieliala. Ärtyvyys, itkuherkkyys, jännittyneisyys ja mielialan vaihtelu. Univaje voimistaa näitä, joten oireet ruokkivat toisiaan.
• Limakalvot ja virtsatiet. Kuivuus, kirvely, yhdyntäkipu ja toistuvat virtsatieoireet. Näistä kerrotaan lisää artikkelissa limakalvoista ja ihosta.
• Luusto. Luun hajotus kiihtyy, ja nopeinta luuntiheyden pieneneminen on ensimmäisinä vuosina menopaussin jälkeen. Tämä tapahtuu oireettomasti.
• Verenkierto. Verenpaine ja veren rasva-arvot muuttuvat monilla samaan aikaan. Muutokset eivät tunnu, joten ne löytyvät vain mittaamalla.
• Kognitio. Sanahaun takkuaminen ja keskittymisen herpaantuminen ovat tavallisia. Tutkimusnäytön perusteella tämä on useimmilla ohimenevä vaihe, ei pysyvä muutos.

Liika estrogeeni ja sen oireet: mistä on kyse?

Moni hakee tietoa nimenomaan liiallisesta estrogeenista, ja syy on ymmärrettävä: perimenopaussissa oireet eivät useinkaan tunnu puutokselta vaan ylimäärältä. Selitys on suhdeluvussa. Kun progesteroni vähenee ensin, estrogeenin vaikutus jää ilman vastaparia, vaikka estrogeenitaso itsessään olisi tavanomainen. Lisäksi yksittäiset kuukaudet voivat tuottaa aidosti korkeita estrogeenipiikkejä edellä kuvatulla tavalla.

Tyypillisiä oireita tässä tilanteessa ovat rintojen arkuus ja turvotus, runsaat tai pitkittyneet vuodot, turvotuksen ja painon tunne, päänsärky sekä PMS-tyyppisten oireiden voimistuminen.

Estrogeenivaikutusta voivat lisätä myös muut tekijät kuin munasarjat: rasvakudos tuottaa estrogeenia, joten paino vaikuttaa asiaan, ja hormonivalmisteet vaikuttavat luonnollisesti suoraan. Kannattaa kuitenkin tietää, että "estrogeenidominanssi" ei ole suomalaisessa terveydenhuollossa käytetty diagnoosi. Se on kansanomainen selitysmalli. Oireet ovat todellisia, mutta niiden syy selvitetään tutkimalla kierto ja vuodot – ei mittaamalla hormonisuhteita.

Kuukautiset vaihdevuosina: mikä on tavallista ja mikä tutkitaan

Vuotomuutokset ovat perimenopaussin selkein merkki, ja ne herättävät eniten kysymyksiä.

Tavallista tässä vaiheessa on:

• Kierto lyhenee ensin muutamalla päivällä, myöhemmin pitenee ja kuukausia jää väliin.
• Vuodon määrä vaihtelee kuukaudesta toiseen kumpaankin suuntaan.
• Ruskea vuoto kierron alussa tai lopussa. Ruskea väri kertoo vain siitä, että veri on ehtinyt hapettua matkalla ulos. Niukka ja hitaasti tuleva vuoto on siksi usein ruskeaa, ja epäsäännöllisessä kierrossa tällaista esiintyy tavallista enemmän.

Tyhjennysvuoto tarkoittaa vuotoa, joka tulee keltarauhashormonikuurin jälkeen. Jos ovulaatioita ei tule, kohdun limakalvo kasvaa estrogeenin vaikutuksesta ilman vastaparia eikä irtoa itsestään. Tällöin lääkäri voi määrätä keltarauhashormonia noin 10–14 vuorokauden jaksona, ja kuurin loputtua limakalvo irtoaa suunnitellusti. Sama ilmiö on jaksottaisessa hormonihoidossa, jossa vuoto tulee säännöllisesti kuurin päätteeksi. Tyhjennysvuoto ei siis ole kuukautiset vaan hoidon aikaansaama vuoto.

Nämä eivät kuulu odottamiseen, vaan tutkimuksiin:

• Vuoto menopaussin jälkeen. Jos kuukautisia ei ole ollut vuoteen ja verinen vuoto alkaa, se tutkitaan aina. Useimmiten syy on hyvänlaatuinen – limakalvon ohuus, polyyppi, tulehdus tai hormonihoidon sivuvaikutus – mutta noin joka kymmenennellä taustalta löytyy kohdunrunkosyöpä. Juuri siksi tutkiminen ei ole valinnainen.
• Erittäin runsas vuoto: siteen tai tampoonin vaihto tunnin välein, hyytymät, vuoto läpi.
• Vuoto, joka kestää yli kahdeksan vuorokautta tai toistuu tiheämmin kuin kolmen viikon välein.
• Yhdynnän jälkeinen vuoto.
• Odottamaton vuoto hormonihoidon aikana.

Milloin vaihdevuodet loppuvat?

Menopaussi todetaan, kun kuukautisia ei ole ollut 12 kuukauteen. Oireet eivät kuitenkaan lopu samana päivänä, ja tämä on tavallisin väärinkäsitys.

Kuumat aallot ja hikoilu ovat useimmilla voimakkaimmillaan ensimmäisen vuoden aikana menopaussin jälkeen ja rauhoittuvat sen jälkeen vähitellen. Osalla ne kestävät selvästi pidempään: noin joka kymmenennellä oireita on vielä 10–20 vuotta myöhemmin. Limakalvo-oireet käyttäytyvät päinvastoin kuin kuumat aallot – ne eivät useimmiten mene itsestään ohi, vaan jatkuvat tai lisääntyvät vuosien myötä.

Yksi asia on hyvä muistaa: perimenopaussissa raskaus on yhä mahdollinen. Epäsäännöllinen kierto ei tarkoita, ettei ovulaatiota tulisi. Ehkäisyn lopettamisen ajankohta kannattaa varmistaa lääkäriltä.

Mitä verikokeet kertovat – ja mitä eivät

Tämä yllättää monet: Käypä hoito -suosituksen mukaan vaihdevuosien diagnoosi on 45–55-vuotiaalla kliininen. Kun oireet ovat tyypilliset ja kierto on muuttunut, laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia ei rutiinisti tarvita.

FSH. Aivolisäkkeen erittämä FSH nousee, kun munasarjat vastaavat huonommin, ja yli 40 IU/l oleva arvo viittaa yleensä menopaussiin. Ongelma on ajoitus: perimenopaussissa FSH heilahtelee päivästä toiseen. Normaali arvo ei sulje pois perimenopaussia, eikä yksittäinen korkea arvo todista sitä. Käytännössä yksittäinen FSH-mittaus kertoo perimenopaussissa hyvin vähän. Siksi 40–45-vuotiaalla, jolla tilanne on epäselvä, mittaus toistetaan – vähintään kuukauden välein otettuna. Sama rajoitus koskee apteekin kotitestejä, jotka mittaavat FSH:ta virtsasta.

Estrogeenimittaus. Estrogeeniarvo ei erottele oireilevia oireettomista, joten sitä ei käytetä vaihdevuosien diagnostiikkaan.

Mihin verikokeet sitten ovat hyviä? Muiden syiden poissulkemiseen, kun oireet ovat epätyypillisiä tai ikä ei sovi kuvaan. Kilpirauhasen toiminta, verenkuva ja rautavarastot runsaiden vuotojen jälkeen sekä sokeriaineenvaihdunta ovat tavallisimpia. Väsymyksellä ja hikoilulla on muitakin syitä kuin vaihdevuodet.

Mitä lääkäri voi tarjota?

Tässä kuvataan vaihtoehdot yleisellä tasolla. Mitään niistä ei suositella eikä varoiteta – valinta tehdään aina yksilöllisesti oman lääkärin kanssa.

• Tilanteen arviointi. Oirekartoitus, verenpaine, vuotohistoria ja tarvittaessa gynekologinen tutkimus sekä muiden syiden poissulku.
• Systeeminen hormonihoito. Estrogeenia annostellaan tabletteina, laastarina, geelinä tai suihkeena. Jos kohtu on tallella, mukaan kuuluu keltarauhashormoni suojaamaan kohdun limakalvoa – jaksottaisena, jatkuvana tai hormonikierukan kautta. Käypä hoito -suosituksen mukaan systeeminen hormonihoito on ensisijainen vaihtoehto häiritseviin kuumiin aaltoihin alle 60-vuotiaalla tai alle 10 vuotta menopaussista olevalla, jos vasta-aiheita ei ole.
• Paikallinen emätinestrogeeni. Käytetään limakalvo- ja virtsatieoireisiin. Annos on pieni ja vaikutus paikallinen.
• Muut lääkkeet. Kuumiin aaltoihin on käytettävissä myös lääkkeitä, jotka eivät ole hormoneja, jos hormonihoito ei sovi. Ne ovat reseptilääkkeitä ja vaativat lääkärin arvion.
• Lääkkeettömät keinot. Unen kognitiivinen käyttäytymisterapia, säännöllinen liikunta ja huoneen viilentäminen ovat vakiintuneita keinoja, joita voidaan käyttää yhdessä muun hoidon kanssa tai yksinään.

Hyödyt ja riskit punnitaan aina yhdessä. Hormonihoidon hyötyjä ovat oireiden lievittyminen ja luuntiheyden säilyminen. Riskeistä keskeisiä ovat laskimotukos, joka liittyy erityisesti suun kautta otettaviin valmisteisiin, pitkäaikaisessa yhdistelmähoidossa vähitellen kasvava rintasyöpäriski sekä aivoverenkiertohäiriön riski etenkin iäkkäämmillä. Aiempi rintasyöpä, aiempi laskimotukos, hoitamaton verenpainetauti ja sydän- ja verisuonisairaus vaikuttavat arvioon.

Varotoimet ja huomioitavaa

• Reseptilääkkeiden aloitus, vaihto ja lopetus kuuluvat lääkärille. Tämä koskee myös hormonihoitoa ja paikallisia valmisteita.
• Hormonihoito ei ole ehkäisy. Jos ehkäisyä tarvitaan, siitä sovitaan erikseen.
• Kerro lääkärille kaikki, mitä käytät – myös luontaistuotteet ja käsikauppavalmisteet, koska ne voivat vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon.
• Raskaus ja imetys muuttavat tilanteen kokonaan. Perimenopaussissa raskaus on mahdollinen, ja epäselvässä tilanteessa raskaustesti on nopea tapa sulkea se pois.
• Verkossa myydään paljon "luonnollista estrogeenia". Kannattaa tietää, että EU:ssa ei ole hyväksytty yhtäkään terveysväitettä, joka koskisi vaihdevuosia, kuumia aaltoja tai hikoilua – ei millekään kasville eikä kasviuutteelle. Jos tuotteesta luvataan tällaista, lupaus ei ole viranomaisen hyväksymä.
• Älä jätä vuotomuutosta seuraamatta sillä perusteella, että ikä sopisi vaihdevuosiin. Vuoto tutkitaan omana asianaan.

Milloin pitää ottaa yhteyttä lääkäriin?

Ota yhteyttä terveysasemalle, työterveyteen tai yksityiselle gynekologille – tai tee oirearvio Omaolossa – jos jokin näistä täyttyy:

• Verinen vuoto sen jälkeen, kun kuukautisia ei ole ollut vuoteen. Tämä tutkitaan aina, myös silloin kun vuoto on niukka tai ruskea.
• Runsas, pitkittynyt tai hyvin tiheä vuoto, tai vuoto yhdynnän jälkeen.
• Kuukautiset loppuvat tai oireet alkavat selvästi alle 45-vuotiaana – ja erityisesti, jos kuukautiset loppuvat ennen 40 ikävuotta.
• Oireet heikentävät elämänlaatua: uni katkeaa toistuvasti, arki ei suju, työkyky kärsii.
• Mieliala on ollut matala yli kaksi viikkoa tai ahdistus on jatkuvaa. Jos mielessä on itsetuhoisia ajatuksia, apua haetaan heti.
• Oireisiin liittyy selittämätöntä laihtumista, kuumetta tai jatkuvaa yöhikoilua ilman muita vaihdevuosioireita.
• Hormonihoidon aikana ilmaantuu rintakipua, hengenahdistusta tai toispuoleista jalan turvotusta ja kipua – tällöin päivystykseen.

Vaihdevuodet ovat luonnollinen elämänvaihe, eivät sairaus. Se ei silti tarkoita, että oireiden kanssa pitäisi tulla toimeen yksin. Kun tietää, mitä kehossa tapahtuu ja mikä on tavallista, on paljon helpompi erottaa se, mikä kuuluu asiaan, siitä, mikä kannattaa tutkituttaa.