Limakalvot ja iho: mitä ne tekevät ja miksi ne kuivuvat

Mitä limakalvot oikeastaan ovat?

Limakalvo on ohut, kostea kudoskerros, joka verhoaa kehon onteloita ja käytäviä – niitä paikkoja, joissa elimistö on tekemisissä ulkomaailman kanssa, mutta joissa ei ole ihoa. Iho on kuiva ja sarveistunut suojamuuri. Limakalvo on sen kostea vastine: pehmeämpi, ohuempi ja jatkuvasti kosteana pidetty.

Nimi tulee limasta, jota limakalvon rauhaset erittävät. Lima ei ole likaa vaan tarkoituksellinen erite. Se on suurimmaksi osaksi vettä, ja siihen on sekoittunut suoloja sekä musiineiksi kutsuttuja limaproteiineja. Yhdessä ne muodostavat liukkaan kalvon, joka pitää pinnan kosteana ja johon pöly ja hiukkaset tarttuvat.

Kun limakalvot toimivat normaalisti, niiden olemassaoloa ei tule ajatelleeksi. Ne huomaa vasta, kun jokin muuttuu: nenä tuntuu aamulla tukkoiselta, suu kuivalta tai silmät hiekkaisilta. Se on hyvä muistutus siitä, että kyseessä on aivan tavallinen kehon kudos siinä missä ihokin.

Missä limakalvoja on?

• Suussa, kielessä ja nielussa
• Nenässä ja nenän sivuonteloissa
• Henkitorvessa ja keuhkoputkissa
• Ruokatorvessa, mahalaukussa ja koko suolistossa
• Silmän sidekalvolla ja kyynelteiden alueella
• Virtsateissä ja sukuelinten alueella

Kaikkien limakalvojen yhteinen pinta-ala on selvästi ihon pinta-alaa suurempi, ja suurin osa siitä on suolistossa. Limakalvo ei siis ole mikään reunailmiö kehossa, vaan yksi elimistön laajimmista rajapinnoista.

Mitä limakalvo tekee koko päivän?

Limakalvon ensimmäinen tehtävä on olla este. Se on tiivis solukerros, jonka läpi ei mene mitä tahansa. Solujen välissä on liitoksia, jotka pitävät rakenteen kasassa, ja pinnalla on limakerros, joka sitoo itseensä pölyä, siitepölyä ja mikrobeja.

Toinen tehtävä on kuljetus. Hengitysteiden limakalvolla on värekarvoja, jotka liikkuvat yhtenä aaltona ja työntävät limaa hitaasti ylöspäin nieluun. Tämä siivousliike käy koko ajan, myös nukkuessa. Se toimii parhaiten, kun lima on sopivan juoksevaa – kuivassa sisäilmassa lima sitkistyy ja kuljetus hidastuu.

Kolmas tehtävä on kosteus. Silmän sidekalvo ja kyynelneste pitävät sarveiskalvon pinnan tasaisena, jotta näkeminen on tarkkaa. Suun limakalvo ja sylki tekevät puhumisesta, pureskelusta ja nielemisestä vaivatonta.

Neljäs tehtävä on imeytyminen. Ohutsuolen limakalvo on poimuilla ja nukkalisäkkeillä valtavasti laajennettu pinta, jonka kautta ravintoaineet siirtyvät verenkiertoon. Vitamiinit, rasvat ja proteiinien rakennusosat kulkevat kaikki tämän pinnan läpi.

Viides seikka on uusiutuminen. Limakalvon solut vaihtuvat nopeasti – suolistossa muutamassa päivässä. Tämä jatkuva uudistuminen on syy siihen, miksi limakalvot tarvitsevat tasaisesti ravintoaineita ja miksi ne reagoivat herkästi elimistön muutoksiin.

Miksi iho ja limakalvot muuttuvat vuosien myötä

Ihon ja limakalvojen muuttuminen iän myötä on tavallista fysiologiaa, ei vika. Muutoksia tapahtuu useassa kerroksessa yhtä aikaa.

Solujen uusiutuminen hidastuu. Ihon uloin kerros vaihtuu vuosien myötä hitaammin, jolloin pinta jää herkemmin karheaksi ja hilseileväksi.

Rasvakerros ohenee. Talirauhasten toiminta vähenee, ja ihon pinnalla oleva ohut rasvakalvo jää aiempaa niukemmaksi. Se kalvo on juuri se, joka hidastaa veden haihtumista – ilman sitä iho kuivuu nopeammin.

Kollageeni ja elastiini vähenevät. Ihon tukirakenne harvenee, jolloin iho ohenee ja joustavuus vähenee. Sama ilmiö koskee myös limakalvojen alla olevaa sidekudosta.

Verenkierto pintakerroksissa vähenee. Hiussuonten määrä ihon pintaosissa pienenee, mikä näkyy hitaampana paranemisena ja kalpeampana ihonsävynä.

Hormonitoiminta muuttuu. Hormonitasot muuttuvat iän myötä sekä naisilla että miehillä, ja hormonit vaikuttavat osaltaan sekä ihon että limakalvojen kosteuteen ja paksuuteen.

Näiden päälle tulevat ulkoiset tekijät, joihin voi itse vaikuttaa enemmän: kuiva sisäilma, auringon ultraviolettisäteily vuosikymmenten aikana, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö sekä monet pitkäaikaiset lääkitykset, joiden tunnettuna vaikutuksena on limakalvojen kuivuminen. Jos kuivuus alkoi selvästi jonkin uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin tai apteekin kanssa.

A-vitamiini: mitä se on ja mihin se rekisterin sanoin vaikuttaa

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini. Ravinnosta sitä saadaan kahdessa muodossa: valmiina retinolina eläinkunnan tuotteista ja karotenoideina, ennen kaikkea beetakaroteenina, kasviksista. Elimistö muuttaa beetakaroteenia A-vitamiiniksi sitä mukaa kuin sitä tarvitsee. Rasvaliukoisena vitamiinina A-vitamiini varastoituu maksaan, mikä erottaa sen esimerkiksi C-vitamiinista.

EU:ssa on rekisteröity joukko terveysväitteitä, jotka koskevat nimenomaan ravintoainetta A-vitamiinia. Ne kuuluvat sanatarkasti näin:

• A-vitamiini auttaa ylläpitämään normaaleja limakalvoja.
• A-vitamiini auttaa ylläpitämään normaalia ihoa.
• A-vitamiini auttaa ylläpitämään normaalia näköä.
• A-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.

Nämä väitteet koskevat ravintoainetta, eivät mitään yksittäistä valmistetta, eikä niitä saa laajentaa tai selittää auki. Ne kertovat, mihin A-vitamiini kuuluu osana normaalia ruokavaliota – eivät sitä, että jokin tuote korjaisi jonkin vaivan.

Mistä A-vitamiinia saa ruoasta?

Retinolia on erityisen runsaasti maksassa ja maksaruoissa, ja sitä saa myös munankeltuaisesta, voista ja rasvaisista maitotuotteista sekä juustosta. Suomalaisessa ruokapöydässä A-vitamiinia täydentävät vitaminoidut margariinit ja maitovalmisteet.

Beetakaroteenia saa väriltään oranssista, punaisesta ja tummanvihreästä kasviksesta: porkkanasta, bataatista, punaisesta paprikasta, lehtikaalista, pinaatista ja persiljasta. Karotenoidit imeytyvät paremmin, kun samalla aterialla on rasvaa – porkkanaraaste öljytilkan kanssa tai lehtikaali paistettuna on siis järkevä yhdistelmä.

Ruokaviraston mukaan yksi retinoliekvivalentti (RE) vastaa yhtä mikrogrammaa retinolia tai kuutta mikrogrammaa beetakaroteenia. Sen takia A-vitamiinin määrät ilmoitetaan RE-yksiköissä eikä pelkkinä mikrogrammoina.

A-vitamiinin yläraja – tämä kannattaa tietää

A-vitamiini on yksi niistä harvoista vitamiineista, joilla on todellinen ja käytännössä merkityksellinen yläraja. Koska se varastoituu maksaan, ylimäärä ei poistu virtsan mukana samalla tavalla kuin vesiliukoisilla vitamiineilla.

Ruokaviraston mukaan retinoidimuotoisen A-vitamiinin pitkäaikainen saanti ei saa ylittää 3 000 µg RE päivässä, ja yksittäinen kerta-annos saa olla enintään 7 500 µg RE. Rajat koskevat valmista retinolia – beetakaroteeni ei aiheuta samaa liikasaannin riskiä, koska elimistö säätelee sen muuntamista itse.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Laske yhteen kaikki lähteet: ravintolisä, monivitamiini, vitaminoidut elintarvikkeet ja ruoka. Älä käytä useaa A-vitamiinia sisältävää valmistetta rinnakkain ilman, että tarkistat kokonaismäärän. Äläkä ylitä valmisteen pakkauksessa ilmoitettua päivittäistä annosta.

Raskaana olevien on syytä olla erityisen tarkkana. Runsas retinolin saanti raskausaikana voi olla haitallista sikiölle. Ruokavirasto ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta ohjeistavat, että raskausaikana A-vitamiinin saantisuositus on 800 µg RE päivässä ja että maksaruokia – jauhemaksaa, maksapihviä ja maksalaatikkoa – tulee välttää kokonaan. Maksamakkaraa ja maksapasteijaa voi käyttää enintään 200 g viikossa ja enintään 100 g kerralla; päivittäin käytettynä määrä saa olla korkeintaan 30 g eli noin kaksi viipaletta maksamakkaraa. Raskautta suunnittelevan, raskaana olevan ja imettävän kannattaa käydä kaikki ravintolisänsä läpi neuvolassa ennen käyttöä.

Pellavansiemenöljy ja alfalinoleenihappo ainesosana

Pellava (Linum usitatissimum) on vanha viljelykasvi, jota on kasvatettu Suomessakin vuosisatoja sekä kuidun että siementen vuoksi. Siemenistä puristettu pellavansiemenöljy sisältää runsaasti alfalinoleenihappoa eli ALAa, joka on monityydyttymätön omega-3-rasvahappo. ALA kuuluu välttämättömiin rasvahappoihin: elimistö ei valmista sitä itse, vaan se on saatava ravinnosta.

ALAa saa pellavansiemenöljyn lisäksi rypsiöljystä, saksanpähkinöistä ja chian siemenistä. Kalan omega-3-rasvahapot EPA ja DHA ovat eri rasvahappoja kuin ALA, vaikka nekin kuuluvat omega-3-perheeseen – siksi silakka ja lohi eivät ole sama asia kuin pellavansiemenöljy, vaikka molemmat luetaan omega-3:n lähteiksi.

Tässä artikkelissa pellavansiemenöljy mainitaan nimenomaan ainesosana. ALAlle on olemassa EU:ssa rekisteröity terveysväite, mutta se koskee aivan toista aihepiiriä ja siihen liittyy omat käyttöehtonsa, joten sitä ei käsitellä tässä yhteydessä.

Arjen keinot ihon ja limakalvojen hoitoon

Suurin osa siitä, mitä ihon ja limakalvojen hyväksi voi tehdä, ei maksa mitään. Alla olevat neuvot ovat tavallista arkihygieniaa ja kodin olosuhteiden säätämistä.

1. Pese hellävaraisesti ja harvemmin kuin luulet. Useimmille riittää kerran päivässä. Erityisesti intiimialueella haalea vesipesu riittää hyvin, ja pyyhkiminen ja pesu tehdään aina edestä taaksepäin.
2. Jätä saippua pois herkiltä alueilta. Hyvä hygienia ei tarkoita saippuaa joka paikkaan. Iho ja limakalvot hoitavat suuren osan puhdistuksesta itse, ja saippua vie mennessään myös suojaavan rasvakalvon.
3. Vältä voimakkaita ja hajustettuja saippuoita ja suihkugeelejä. Hajusteet ovat yleisin ihoa ärsyttävä ainesosa pesuaineissa. Hajusteeton perusvoide ja hajusteeton pesuneste ovat turvallisin valinta.
4. Älä käytä karvanpoistovoiteita sukupuolielinten alueella. Kemialliset karvanpoistoaineet on tarkoitettu paksummalle iholle.
5. Käytä hajusteetonta pyykinpesuainetta. Alusvaatteissa oleva pesuainejäämä on ihoa vasten koko päivän. Huuhteluaineen voi jättää kokonaan pois, ja ylimääräinen huuhtelukerta kannattaa.
6. Säädä sisäilma talvella. Pakkasilla sisäilman suhteellinen kosteus laskee usein hyvin matalaksi, ja se tuntuu ensimmäisenä nenässä, silmissä ja käsissä. Pidä huonelämpötila maltillisena, kuivata pyykki sisällä ja tuuleta lyhyesti mutta tehokkaasti.
7. Juo riittävästi. Janon tunne heikkenee iän myötä, joten juominen kannattaa liittää rutiineihin: lasi vettä aterioiden yhteydessä ja lasi aamulla heti herättyä.
8. Rasvaa iho saunan jälkeen. Perusvoide imeytyy parhaiten kosteaan ihoon muutaman minuutin sisällä pesusta. Sauna itsessään ei kuivata ihoa, mutta pitkä kuuma suihku ja saippua kuivattavat.
9. Suojaa iho pakkaselta ja tuulelta. Metsäkävelylle huivi tai kauluri suun eteen: se pitää hengitysilman kosteampana ja lämpimämpänä.
10. Käytä liukuvoidetta yhdynnän aikana, jos se tuntuu tarpeelliselta. Apteekista saa hajusteettomia vesipohjaisia valmisteita, eikä niiden käyttöön liity mitään erikoista.
11. Tupakoimattomuus näkyy iholla. Tupakointi kaventaa ihon pintaverenkiertoa ja vaikuttaa hengitysteiden limakalvoihin.

Ruokapuolella ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Monipuolinen ruokavalio, jossa on kasviksia, marjoja, täysjyväviljaa kuten ruisleipää, kalaa ja kohtuudella pehmeitä rasvoja, kattaa myös A-vitamiinin tarpeen. Marjastus ja sienestys ovat tässä mielessä yhtä hyviä syitä lähteä metsään kuin liikunta itsessään. Lue lisää aiheesta artikkelistamme ruokavaliosta ja liikunnasta.

Haittavaikutukset ja varotoimet

A-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu maksaan, joten sen kanssa yläraja on otettava tosissaan. Pitkäaikainen liikasaanti voi aiheuttaa muun muassa päänsärkyä, pahoinvointia, ihon kuivumista ja hilseilyä sekä maksan rasittumista.

• Älä ylitä valmisteen suositeltua päivittäistä annosta äläkä käytä useaa A-vitamiinia sisältävää valmistetta samanaikaisesti tarkistamatta kokonaissaantia.
• Raskaus ja imetys: keskustele ravintolisistä neuvolassa tai lääkärin kanssa. Retinoidimuotoisen A-vitamiinin runsas saanti raskausaikana ei ole turvallista.
• A-vitamiinijohdosten lääkitys: jos käytössä on ihotautilääkitys, joka perustuu A-vitamiinijohdoksiin, älä käytä A-vitamiinia sisältävää ravintolisää ilman lääkärin ohjetta.
• Verenohennuslääkitys: jos käytät veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, keskustele lääkärin kanssa ennen kuin aloitat rasvahappovalmisteen käytön.
• Pitkäaikaissairaus tai säännöllinen lääkitys: kysy neuvoa lääkäriltä tai apteekista ennen uuden ravintolisän aloittamista.
• Säilytys: pidä ravintolisät poissa lasten ulottuvilta.

Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Suositeltua päivittäistä annosta ei saa ylittää.

Milloin pitää ottaa yhteyttä lääkäriin?

Suurin osa ihon ja limakalvojen kuivuudesta on tavallista ja menee ohi arkikeinoilla. Ota kuitenkin yhteyttä terveysasemalle tai tee Omaolo-oirearvio, jos jokin seuraavista koskee sinua:

• Kuivuus jatkuu viikkoja tai kuukausia, vaikka olet kokeillut hellävaraista pesua ja perusvoidetta.
• Iholla on haava tai rikkoutuma, joka ei parane tavalliseen tapaan.
• Alueella on jatkuvaa kirvelyä, kutinaa, kipua tai poikkeavaa vuotoa.
• Suu on jatkuvasti kuiva, tai nieleminen tuntuu vaikealta.
• Silmien kuivuus on voimakasta tai näössä tapahtuu muutoksia.
• Kuivuus alkoi pian uuden lääkityksen aloittamisen jälkeen.
• Iholla on luomi tai läiskä, jonka koko, väri tai muoto on muuttunut.
• Oireisiin liittyy kuumetta, laihtumista tai voimakasta väsymystä.

Ota vastaanotolle mukaan lista kaikista käyttämistäsi lääkkeistä ja ravintolisistä. Se lyhentää selvittelyä huomattavasti, koska moni tavallinen lääke vaikuttaa limakalvojen kosteuteen.