Uniapnea: oireet, tutkimus ja hoito – näin tunnistat unenaikaiset hengityskatkot

Moni mies nukkuu yönsä läpi kahdeksan tuntia ja herää silti väsyneenä. Päivällä silmät painuvat kiinni palaverissa tai television ääressä, eikä syytä tunnu löytyvän. Yksi tavallisimmista selityksistä on uniapnea: hengitys katkeaa yön aikana toistuvasti, mutta katkoksista ei jää mitään muistikuvaa. Uniapnea on Suomessa yleinen ja selvästi alidiagnosoitu — ja samalla hyvin tutkittavissa ja hoidettavissa.

Mitä uniapneassa tapahtuu hengitysteissä

Uniapnealla tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoja, joiden aikana sisään- ja uloshengitys estyy hetkeksi ylähengitysteiden ahtauden vuoksi. Käypä hoito -suosituksen mukaan kyse on hengitysilmavirtauksen rajoittumisesta tai estymisestä, joka johtuu ylähengitysteiden ahtautumisesta unen aikana.

Kun nukahdat, nielua auki pitävät lihakset rentoutuvat. Jos nielu on rakenteeltaan ahdas, sisäänhengityksen synnyttämä alipaine riittää painamaan pehmeän kitalaen, kielen tyven ja nielun seinämät yhteen. Ilmavirtaus vaimenee tai estyy kokonaan: rintakehä ja pallea jatkavat työtään, mutta ilma ei kulje.

Katkoksesta puhutaan, kun se kestää vähintään kymmenen sekuntia. Sen aikana veren happipitoisuus laskee. Elimistö reagoi: aivot havahtuvat hetkeksi, nielun lihakset jäntevöityvät, hengitystie aukeaa ja hengitys palaa usein voimakkaaseen korahdukseen. Terveyskirjasto muotoilee asian rauhoittavasti: elimistö havahtuu ennemmin tai myöhemmin katkoksen jatkuessa, eikä katkos voi jäädä päälle.

Ratkaisevaa on se, mitä havahtumisesta jää mieleen: yleensä ei mitään. Havahtuminen on niin lyhyt, ettei se yllä tietoiseksi heräämiseksi. Silti se katkaisee unen rakenteen, ja jos näin käy kymmeniä kertoja tunnissa, yö kuluu vuoteessa mutta syvää, palauttavaa unta ei juuri kerry. Tästä syystä uniapneaa sairastava voi olla väsynyt vuosikausia tietämättä miksi — hän ei koe nukkuvansa huonosti, koska ei muista niitä satoja hetkiä, joina uni katkesi. Unen laatua käsitellään laajemmin oppaassamme uneen ja stressiin.

Kuinka yleistä uniapnea on ja keitä se koskee

Terveyskirjaston mukaan vähintään 4 prosenttia miehistä ja 2 prosenttia naisista sairastaa oireista uniapneaa. Keskivaikeaa tai vaikeaa muotoa esiintyy 17 prosentilla keski-ikäisistä miehistä ja 9 prosentilla naisista. Yleisyys on suurimmillaan 40–65 vuoden iässä, eli juuri siinä ikävaiheessa, jossa väsymystä helposti selitetään työllä, iällä tai stressillä.

Kuorsaus on tavallista, mutta se ei tarkoita automaattisesti uniapneaa: noin 10 prosentilla kuorsaavista esiintyy unenaikaisia hengityskatkoja.

Uniapnean oireet

Oireet syntyvät kahdesta asiasta: katkonaisesta unesta ja toistuvista hapenpuutteen jaksoista. Ne kannattaa jakaa kahteen ryhmään, koska ne havaitaan eri tavoin.

Oireet, jotka tunnistat itse

• Päiväväsymys ja nukahtelu. Tavallisin ja tärkein oire. Väsymys ei häviä nukkumalla pidempään, ja nukahtaminen voi tulla rauhallisessa tilanteessa kesken kaiken.
• Aamupäänsärky. Särky on paikalla heti herätessä ja hellittää usein aamun mittaan.
• Suun kuivuminen. Seurausta siitä, että yö on hengitetty suun kautta.
• Yöllinen virtsaamistarve. Vessassa käydään yöllä kerran tai useammin, mikä helposti tulkitaan pelkäksi eturauhasoireeksi.
• Keskittymisvaikeudet ja muistin takkuaminen. Asiat unohtuvat, pitkä teksti ei pysy kasassa.
• Ärtyisyys ja mielialan vaihtelut. Pinna on lyhyt tavalla, joka ei tunnu itselle omalta.
• Lisäksi voi esiintyä yöhikoilua, yöllisiä rytmihäiriö- ja rintakiputuntemuksia sekä erektio-ongelmia.

Oireet, jotka toinen huomaa

Tämä osa on syytä lukea huolella, sillä hyvin usein uniapnean huomaa ensin kumppani — ei se, jolla vaiva on.

• Voimakas, katkonainen kuorsaus. Ääni ei ole tasaista vaan hiljenee, katkeaa ja alkaa uudelleen.
• Hengityskatkokset. Vieressä nukkuva näkee, että hengitys pysähtyy, ja odottaa sen jatkumista. Katkos päättyy tyypillisesti korahdukseen tai haukkovaan sisäänhengitykseen.
• Levoton uni. Kääntyilyä, äkillisiä liikahduksia, sekaisia lakanoita.

Jos kumppanisi on maininnut jonkin näistä, ota se vakavasti. Se on usein tarkempi havainto kuin oma tuntemus omasta unesta.

Kuorsaus: milloin kyse on vain kuorsauksesta

Kuorsaus syntyy, kun ilmavirtaus saa nielun pehmeät rakenteet värähtelemään. Se on tavallista ja sinänsä vaaratonta. Ero uniapneaan on siinä, mitä kuorsauksen välissä tapahtuu.

Tavanomaisessa kuorsauksessa ääni on jokseenkin tasaista ja jatkuvaa. Ilma kulkee koko ajan, vaikka äänekkäästi, eikä päiväväsymystä yleensä ole.

Uniapneaan viittaavassa kuorsauksessa ääni on epätasaista ja katkeaa. Hiljaisuus kestää kymmeniä sekunteja ja päättyy korahdukseen tai voimakkaaseen henkäykseen, ja mukana on tyypillisesti päiväväsymystä. Juuri hiljaiset kohdat ovat merkittävä havainto — eivät kovat äänet.

Kaikki kuorsaajat eivät sairasta uniapneaa, eivätkä kaikki uniapneaa sairastavat kuorsaa — kuorsauksen puuttuminen ei siis sulje uniapneaa pois.

Uniapnean riskitekijät

• Ylipaino. Merkittävin yksittäinen riskitekijä. Terveyskirjaston mukaan 50–70 prosenttia uniapneaa sairastavista on ylipainoisia, ja Käypä hoito -suositus suosittelee painonhallintaa osana hoitoa kaikille.
• Kaulan ja nielun rakenne. Lyhyt ja paksu kaula, ahdas nenä tai nielu sekä suuret nielurisat kaventavat hengitystietä.
• Leuan asema ja purenta. Purennan poikkeavuudet ja taaksepäin sijoittunut alaleuka vievät tilaa nielusta.
• Ikä ja sukupuoli. Esiintyvyys on suurimmillaan 40–65-vuotiailla, ja miehillä uniapnea on selvästi naisia yleisempää.
• Alkoholi illalla ja rauhoittavat lääkkeet. Molemmat rentouttavat nielun lihaksia ja voivat lisätä hengityskatkosten määrää.
• Tupakointi. Tupakansavu turvottaa hengitysteiden limakalvoja.
• Selinmakuu. Isolla osalla ihmisistä ongelma korostuu selällään nukkuessa, koska kieli ja pehmeä kitalaki painuvat painovoiman mukana taaksepäin.

Kenen kannattaa hakeutua tutkimuksiin

Tutkimuksia kannattaa harkita, jos sinulla on päiväaikaista väsymystä tai nukahtelua, voimakasta kuorsausta, joku on havainnut hengityskatkoja, tai jos työsi vaatii jatkuvaa vireyttä — esimerkiksi ammattimainen ajaminen tai vuorotyö.

Yleinen ajatus on, että "kyse on vain kuorsauksesta". Tutkimus kannattaa silti: kuorsauksen ja uniapnean erottaa toisistaan vain mittaamalla, ei kuuntelemalla. Miehet hakeutuvat tutkimuksiin keskimäärin myöhemmin kuin naiset, ja uniapnea on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, missä viive maksaa turhia vuosia.

Uniapnean tutkimus: näin yörekisteröinti tehdään

Selvittely alkaa yleensä terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Lääkäri kysyy oireista ja nukkumisesta, katsoo nenän ja nielun sekä arvioi painoa ja kaulan rakennetta. Usein pyydetään täyttämään unipäiväkirjaa parin viikon ajan.

Varsinainen diagnoosi perustuu Käypä hoito -suosituksen mukaan anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen ja uni- tai yöpolygrafian löydökseen. Yöpolygrafia voidaan tehdä laboratoriossa tai kotirekisteröintinä, ja käytännössä se tehdään useimmiten kotona omassa sängyssä: laite haetaan sovittuna päivänä, anturit kiinnitetään illalla ohjeen mukaan ja laite palautetaan seuraavana päivänä analysoitavaksi.

Suppeassa yöpolygrafiassa mitataan Terveyskirjaston mukaan hengityskatkosten määrää ja verenkierron happitasoa nukkuessa. Ilmavirtausta seurataan nenän paineanturilla, jota Käypä hoito pitää lämpötila-anturia parempana, ja lisäksi rekisteröidään tyypillisesti hengitysliikkeitä, nukkuma-asentoa ja sykettä. Jos unen laadusta tarvitaan tarkempaa tietoa, tehdään laajempi unipolygrafia, jossa on mukana myös aivosähkökäyrä.

Mitä AHI-luku tarkoittaa

Tuloksen tärkein luku on AHI eli apnea-hypopneaindeksi. Se kertoo, kuinka monta vähintään kymmenen sekunnin mittaista hengityskatkosta tai hengityksen vaimentumaa esiintyy keskimäärin tunnissa unen aikana.

Luokitus on Käypä hoito -suosituksesta. AHI ei kuitenkaan ratkaise yksin: suosituksen mukaan vaikeusaste määräytyy kolmesta tekijästä, jotka ovat uneliaisuus, AHI ja veren happikyllästeisyys. Matalakin AHI voi siis vaatia hoitoa, jos päiväväsymys on selvää.

Uniapnealaite ja muut hoitomuodot

CPAP-laite

CPAP eli unenaikainen ylipainehengityshoito on keskivaikean ja vaikean uniapnean ensisijainen hoito. Terveyskirjaston mukaan hoito toteutetaan pienellä laitteella, joka puskee tavallista huoneilmaa suodattimen läpi käyttäjän hengitysteihin pitkän letkun ja maskin kautta. Laite ei anna happea eikä hengitä puolestasi: se pitää yllä lievää ylipainetta, joka estää nielua painumasta kasaan.

Vaikutus perustuu paineeseen, joten hengitystie pysyy auki heti ensimmäisestä käyttöyöstä alkaen, kun maski istuu tiiviisti ja paine on oikea. Tottuminen vie silti oman aikansa: alkuvaiheessa yleisiä ovat nenäoireet, ihoärsytys maskin reunoilla ja tunne siitä, että laite on vieras. Näihin puututaan säätämällä painetta, kostuttamalla ilmaa ja ennen kaikkea sovittamalla maskimallia — maskin sopivuus ratkaisee useammin kuin mikään muu.

Hoidon alussa käyttöä seurataan etänä, ja riittävänä käyttönä pidetään vähintään neljää tuntia vuorokaudessa. Laitetta on hyvä käyttää läpi yön, koska aamuyön uni on hengityskatkoksille erityisen altista.

Uniapneakisko

Uniapneakisko on hammaslääkärin tutkimuksen perusteella yksilöllisesti valmistettu koje, jota pidetään suussa yön ajan. Se siirtää alaleukaa eteenpäin, jolloin kielen tyvi ja pehmeä kitalaki eivät pääse tukkimaan hengitystietä ja nielun ilmatila kasvaa. Kisko soveltuu erityisesti lievään tai keskivaikeaan uniapneaan sekä niille, joille CPAP ei sovellu, ja laboratoriossa yksilöllisesti valmistettu kisko istuu paremmin kuin valmis kaupallinen malli. Esteitä ovat esimerkiksi hampaiden liikkuvuus, suuri määrä puuttuvia hampaita tai voimakas avopurenta. Alkuvaiheen hampaiden arkuus helpottaa yleensä käytön myötä, mutta pitkässä käytössä purenta voi muuttua, joten seuranta hammaslääkärillä kuuluu asiaan.

Milloin leikkaus tulee kyseeseen

Kirurgia on valikoitujen potilaiden hoito, ei ensisijainen vaihtoehto. Se harkitaan yleensä silloin, kun muut hoidot eivät toimi tai kun ahtauden syy on selvästi rakenteellinen. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi nenän rakenteiden korjaus, pehmeän kitalaen toimenpiteet ja vaikeissa tapauksissa leukojen asemaa siirtävä ortognaattinen kirurgia, joka laajentaa nielun ilmatilaa.

Miksi uniapnea kannattaa hoitaa

Ensimmäinen ja konkreettisin syy on päiväväsymys. Käypä hoito -suosituksen mukaan CPAP-hoito vähentää päiväaikaista väsymystä ja parantaa tarkkaavuutta ja muistia. Vireyteen keski-iän jälkeen liittyy toki muutakin, ja sitä käsitellään erikseen artikkelissa energiasta 50 ikävuoden jälkeen.

Toinen syy on verenkierto. Käypä hoito -suosituksen mukaan uniapneaa sairastavilla esiintyy usein kohonnutta verenpainetta, ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on 2–3-kertainen. Myös tyypin 2 diabetes on tavallisempaa ja aivoinfarktin riski on kohonnut. Terveyskirjaston mukaan yli 25 prosenttia kohonnutta verenpainetta sairastavista sairastaa uniapneaa, ja uniapnean hoito parantaa verenpainetta. Jos verenpaineesi on koholla, kannattaa lukea myös verenpaineen normaaliarvoista ja mittaamisesta.

Uniapnea ja ajokortti

Tämä jää usein sanomatta, vaikka se koskee monia. Ajoterveysvaatimuksissa keskivaikea ja vaikea uniapnea on huomioitu EU-direktiivin 2014/85/EU perusteella. Käypä hoito -suosituksen näytönastekatsauksen mukaan merkittävästä päiväaikaisesta väsymyksestä kärsivän uniapneapotilaan liikenneonnettomuusriski on lisääntynyt riippumatta uniapnean vaikeusasteesta hengityskatkosten perusteella mitattuna. Keskeinen tekijä on siis päiväväsymys, ei AHI-luku sinänsä.

Hoidettuna ja seurattuna ajaminen on useimmiten mahdollista. Uusinta-arvio tehdään ryhmän 1 kuljettajille noin kolmen vuoden välein ja ryhmän 2 eli ammattikuljettajien osalta vuosittain. Terveyskirjasto toteaa, että hoitamaton uniapnea, johon liittyy selvä vireystilan häiriö, on este ammattikuljettajana toimimiselle; lääkäri arvioi ajokyvyn ja toimittaa tarvittaessa lausunnon ajokorttiviranomaiselle.

Tästä ei kannata vaieta vastaanotolla. Hoidettu uniapnea on ajokortin kannalta huomattavasti parempi lähtökohta kuin hoitamaton.

Mitä voit itse tehdä

• Kokeile kylkiasentoa. Asentohoito on Käypä hoito -suosituksessa mainittu hoitomuoto, ja sitä kokeillaan usein ensin lievässä uniapneassa.
• Jätä alkoholi pois iltaisin. Alkoholi rentouttaa nielun lihaksia ja voi lisätä hengityskatkosten määrää.
• Käy lääkityksesi läpi lääkärin kanssa erityisesti rauhoittavien lääkkeiden osalta.
• Painonhallinta. Käypä hoito -suositus suosittelee painonhallintaa ja elämäntapahoitoja kaikille uniapneaa sairastaville.
• Säännöllinen liikunta. Terveyskirjaston mukaan liikunta helpottaa oireita myös painosta riippumatta.
• Tupakoimattomuus. Tupakoinnin lopettaminen vähentää hengitysteiden limakalvoturvotusta.
• Hoida nenän tukkoisuus ja pidä unirytmi säännöllisenä.

Nämä keinot eivät korvaa tutkimusta.

Milloin sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Varaa aika terveyskeskukseen tai työterveyteen, jos jokin seuraavista koskee sinua:

• Olet väsynyt päivisin, vaikka nukut riittävän pitkään, ja väsymys on jatkunut viikkoja.
• Nukahtelet päivällä rauhallisissa tilanteissa tai olet torkahtanut ajaessasi.
• Joku on kertonut sinun lopettavan hengittämisen unen aikana.
• Kuorsauksesi on voimakasta ja katkonaista.
• Heräät toistuvasti päänsärkyyn tai käyt yöllä useasti vessassa.
• Sinulla on kohonnut verenpaine, joka ei ole asettunut hoidosta huolimatta.
• Ajat ammatiksesi ja tunnistat itsessäsi päiväväsymystä.

Ota kumppanisi havainnot mukaan vastaanotolle — ne ovat lääkärille arvokasta tietoa. Jos olet torkahtanut liikenteessä tai koet nukahtamisvaaraa työssäsi, asia on kiireellinen.

Yhteenveto

Uniapneassa nielu painuu unen aikana toistuvasti kasaan, hengitys katkeaa ja aivot havahtuvat lyhyesti ilman että katkoksista jää muistikuvaa. Siksi vaiva näkyy päiväväsymyksenä, jonka syytä ei tunnu löytyvän. Osa oireista on omia, osa sellaisia, jotka vain toinen ihminen huomaa. Diagnoosi tehdään yleensä kotona tehtävällä yörekisteröinnillä, ja AHI-luku kertoo katkosten määrän tunnissa. Hoito toimii: CPAP keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa, uniapneakisko lievemmissä tapauksissa ja kirurgia valikoiduille. Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, seuraava askel on yksinkertainen: varaa aika ja pyydä yörekisteröintiä.