Puna-apila

Puna-apila on monivuotinen kukka, jolla on monia ominaisuuksia. Se kasvaa niityillä, ojissa ja rannikolla. Se on tuttu näky Suomen luonnossa. Puna-apilan violetit kukat puhkeavat joka toukokuu ja muuttavat maan kesäisen väriseksi matoksi. Puna-apiloilta on lähes mahdotonta välttyä, sillä niitä kasvaa ympäri maata.

Puna-apila voi muiden hernekasvien tavoin imeä typpeä ilmasta ja lannoittaa maaperää, joka tekee siitä tärkeän kasvin. Ei ainoastaan maataloudessa, vaan myös hyönteismaailmassa, jossa se toimittaa nektaria ja siitepölyä erilaisille mehiläisille ja perhosille.

Toisin sanoen puna-apila voi tehdä vähän kaikkea: Se karkottaa rikkaruohoja, ruokkii eläimiä ja hyönteisiä sekä on jopa olennainen ainesosa vaihdevuosituotteissa.

Puna-apila ei vain ole arvostettu rehukasvi

Puna-apila tunnetaan sekä rehukasvina että yhtenä maailman vanhimmista kasveista, jonka juuret ovat Länsi-Aasiassa, Luoteis-Afrikassa ja Euroopassa. Puna-apila on timotein ohella Suomen tärkein rehukasvi. Apila on myös kelttien pyhä kasvi. Se on onnen symboli ja toimii lisäksi vertauskuvana Pyhälle kolminaisuudelle.  

Se ei ole juurikaan jättänyt jälkiään historiaan, vaikka nelilehtisen apilan sanotaan edelleenkin tuovan onnea. Puna-apilaa voi käyttää salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin sekä ruokien koristeluun. Lehtiä ja kukkia voi myös kuivata sekä valmiista niistä yrttiteetä tai -juomia.   

Irlantilaisen Chambrock-leivän tavoin, proteiinipitoinen puna-apila taipuu myös leivän jatkeeksi. Ravitsevien lehtien makua ei välttämättä ylistä muut kuin naudan makunystyrät.

Puna-apila on myös hyönteisten, kuten mehiläisten ja perhosten suosima pölyttäjäkukka.

Apilasta on moneksi

Puna-apila yleistyi viljelykasvina Suomessa 1800-luvun lopulla ja on nykyään varsin yleinen laji. Sen suosio ei ole hiipunut, sillä se soveltuu typen sitojana erityisen hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn. 

Suomessa tavataan sekä monivuotista että kaksivuotista alalajia, joista jälkimmäistä viljellään rehuksi. Rohdokseksi kerätään puna-apilan kukintoja, kun taas syötäväksi sopivat myös lehdet. Luonnonkasveistamme valkoapila ja metsäapila omaa samankaltaisia käyttötarkoituksia. 

Mehukkaat puna-apilat ovat myös kimalaisten suosiossa. Itseasiassa, ainoastaan kimalaisilla on tarpeeksi pitkä kieli, joka ulottuu apilankukkien torvien sisään. Ne ovatkin varmistamassa suomalaisia niittymaisemia myös tuleville sukupolville.

Puna-apila luontaistuotteissa

Puna-apilalla on osoitettu olevan suotuisa vaikutus moniin vaihdevuosi-ikäisten naisten kokemiin ongelmiin, kuten kuumiin aaltoihin, hikoiluun, levottomuuteen ja ärtyneisyyteen. 

Ravintolisissä puna-apila voi siis erityisesti auttaa:

Vähentää kuumia aaltoja ja hikoilua  

Torjutaan ärtyneisyyttä ja levottomuutta

Sen sijaan, että puna-apilaa keitettäisiin, kuten keskiaikaiset naiset usein tekivät yrttien kanssa, puna-apilasta saatuja uutteita käytetään nykyään luontaistuotteissa. Halutut aktiiviaineet uutetaan kasvista veden ja alkoholin avustuksella sekä tuotannossa hyödynnetään uusinta teknologiaa perinteisen kattilan sijaan.

Tiivistetyt aktiiviaineet yhdistetään sitten muihin ainesosiin, kuten esimerkiksi Wellvitan Menoflorassa. Näin puna-apilasta saadaan irti paras mahdollinen hyöty.

Miksi olet voinut lukea muualta, että puna-apilalla on paljon erilaisia ominaisuuksia, mutta emme mainitse niistä sivuillamme? Olemme yritys ja teemme markkinointia. Suomessa meidän on noudatettava EU:n sanelemaa lainsäädäntöä ja saamme ainoastaan kertoa kuluttajalle niistä väitteistä, jotka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on hyväksynyt tai niistä, jotka ovat EFSA:n odotuslistalla.

KIINNOSTUITKO?

Puna-apilaa on näissä Wellvitan tuotteissa: