Pellavansiemenet

Pellavaa on viljelty ja käytetty tuhansia vuosia. Sanotaan, että kasvi on peräisin Egyptistä, jossa Egyptin faraoiden haudoista on löydetty pellavakääröjen jälkiä. Kasvin käyttö voidaan siten päivätä yli 5000 vuotta ajassa taaksepäin. Pellavan todellisesta alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, sillä Pohjois-Afrikan lisäksi sitä on viljelty myös Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Nykyään pellavaa kasvatetaan pääasiassa Euroopan länsirannikolla Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa.

Pellava oli yksi ensimmäisistä kasvikuiduista, joita käytettiin tekstiilien valmistukseen. Vaikka monet ihmiset luultavasti omistivat pellavasta valmistetun vaatteen, nykyään vain noin 1% maailman tekstiilikuiduista on peräisin pellavatehtaalta. Suurin osa tekstiilituotannossa käytetystä pellavasta kasvatetaan Ranskassa.

Pellavan käyttö ei aikoinaan kuitenkaan rajoittunut kukkakimppujen ja tekstiilien valmistukseen. Aiemmin esimerkiksi pellavatehtaan kasvikuiduista valmistettiin siimaa ja pellavauutteita sisältäviä sidoksia käytettiin ruttopaiseiden leviämisen torjuntaan, tosin kyseenalaisin tuloksin.

Ajan myötä pellavansiemenille on annettu useita hyviä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ne ovat hyväksi ruoansulatukselle. Mutta hyvän vaikutuksen saamiseksi siemenet täytyy murskata, jotta ne eivät kulje suoraan ruoansulatusjärjestelmän läpi. Viime vuosina on myös keskusteltu siitä, onko pellavansiementen sisältämä sinihappo myrkyllistä ihmisille. On kuitenkin todettu, että näin ei ole, sillä sinihappoa esiintyy pääasiassa itävissä siemenissä, eikä murskatut siemenet ole myrkyllisiä normaalisti kulutettavissa määrissä. Pellavansiementen käyttö esimerkiksi leivonnassa tai ravintolisissä vähentää myös sinihappoa merkittävästi ja näin ollen mahdollinen riski häviää.

Keittiössä pellavansiemeniä käytetään leivonnassa ja myslissä sekä pellavansiemenöljyn ja pellavaöljyn valmistukseen. Vaikka nämä kaksi öljyä uutetaan samasta siemenestä, niitä käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Pellavansiemenöljyä käytetään yleensä ruoanlaitossa, kun taas pellavaöljyä tai siis liinaöljyä käytetään pääasiassa sideaineena maaleissa sekä puun pintakäsittelyssä. Se, muuttuuko pellavansiementen uute pellavansiemenöljyksi tai pellavaöljyksi, riippuu öljyn valmistusprosessista.

Kun uutetta on tarkoitus käyttää pellavansiemenöljyyn, siemenet puristetaan ilmatiiviissä astiassa, jolloin puristusprosessiin ei pääse happea. Sen jälkeen öljy pullotetaan suoraan. Hapen estämisen vuoksi öljy ei harskiinnu. Jos pellavansiemeniä on tarkoitus käyttää pellavaöljyn valmistukseen, ne murskataan, minkä jälkeen tahmean massan annetaan seistä ja levätä. Jonkin ajan kuluttua siemenkuoret asettuvat pohjaan ja öljy kohoaa pintaan. Prosessiin liittyvän hapen vuoksi öljy harskiintuu ja muuttuu kellertäväksi.