Historiassa hikoilu oli erityisen haastavaa naisille, koska silloiset normit sanelivat, mitä oli soveliasta pukea päälleen, aivan eri tavalla kuin nykyään. Me voimme kuljeskella väljissä vaatteissa, joissa on tilaa hengittää, kun taas entisaikojen naiset joutuivat ahtautumaan korsetteihin ja nilkkoihin asti ulottuviin hameisiin. Monet ihmiset luultavasti ihmettelivät miksi he hikoilivat. Heillä oli hyvä syy kysyä. Tieteellä ei ollut kunnollista vastausta siihen, miksi naiset hikoilivat. Itse asiassa monet lääkärit uskoivat 1800-luvulla, että tämä naisessa tapahtuva muutos oli luonnoton tila, joka vaati perusteellista hoitoa. Hikoilu oli siis asia, joka oli parasta yrittää kätkeä.
Kunnianosoitus vaihdevuosille
Nykyään menopaussi eli vaihdevuodet nähdään yhä useammin luonnollisena muutoksena, jota voi jopa juhlia. Silti hikoilu on edelleen jonkinlainen tabu, ja harva nainen puhuu avoimesti hikoilusta. Ehkä kannattaisi kuitenkin. Tiede on edennyt pitkälle siitä, kun Charles Negrier esitteli termin “menopaussi”.
Tiedämme nyt esimerkiksi, miksi hikoilet. Se johtuu siitä, että estrogeenin tuotanto vähenee vaihdevuosien aikana, jolloin keho on herkkä lämpötilan nousulle. Seurauksena on usein yöhikoilua, kuten myös hikoilua päivällä. Toisinaan kuumat aallot kestävät pitkään, toiset ovat voimakkaita, mutta häviävät nopeasti.